Joululahjat Lidlistä

Komensin Rogerin viime torstaina Lidliin lahjaostoksille. Siellä se nätisti muiden mummojen kanssa odotteli oven kahvassa kiinni, että pääsisi nappaisemaan parhaat päältä. Mainio mies miulla.

Lidlissä on siis myynnissä ihania puisia ajoneuvoja, nukkekodin kalusteita, leikkikeittiöön ruokia ja välineitä ja oppimisleluja. Vieläkin kannatan kotimaisten tuotteiden ostamista, mutta kotihoidontuella tästä on pakko hieman joustaa. Ostanko yhden kotimaisen puuauton vai Lidlistä parkkihallin, traktorin ja peräkärrin ja kalapelin... Meillä ei muuten usein osteta lapsille lahjoja, mutta jouluna vähän hullaannutaan. Tai siis mie hullaannun ja Roger toppuuttelee. Koska lapset leikkivät enimmäkseen kotona, on minusta tärkeää, että kotona on monipuolisesti mielenkiintoisia ja kehittäviä leluja. Ja on meillä myös sitä pientä tilpehööriä ja prinsessatavaraa mitä meidän ripakinttu rakastaa.

Kuvasta puuttuvat nukkekodin kalusteet.

Kuukauden kirja: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita)

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala on kirjoittanut oppaan siitä kuinka kasvatusoppaita ei pitäisi tarvita. Tarvitaan vain järkevä suhde lapseen. Rantala on kirjoittanut perheensä todellisesta sunnuntaista ja kirjan jokainen luku alkaa todenmukaisella perhe-elämän kriisillä. Mistä on kysymys, kun lapsi vastustaa vanhemman lähtöä tai kun lapset eivät nuku? Kirja tarjoaa pohdintoja, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla, mutta samalla korostaa, että teoriat ovat aina vain teorioita. Kasvatusoppaiden kirjoittajat ovat meille merkityksettömien ihmisten näkemyksiä lapsen kasvattamisesta. 

Kirjoittajasta sain symppaattisen kuvan; ruuhkavuosien kanssa taiteilevasta äidistä, jonka lapset eivät aina tottele, vaikka äidillä olisikin perheterapeutin tutkinto. Kirja oli viihdyttä, helppolukuinen opas, mutta mikä tärkeintä: sai ajattelemaan. Miksi toivon lapselta tiettyä käytöstä? Kuuntelenko minä lapsen omaa tahtoa? Kysynkö minä mitä lapsi ajattelee? Perustelenko miksi haluan tietyn asian tapahtuvan tietyllä tavalla? Ja juu, tykkäsin kirjasta kovasti ja mietin pitäisikö lukea vielä toisenkin kerran. 

Hamahelmet

Meillä on jonkun kuukauden ajan olleet kova juttu hamahelmet. Yhdessä ollaan neidin kanssa Pinterestistä valittu kiinnostavia malleja. Kuulemma myös ristipistomallit käyvät, mutta en ole vielä asiaa testannut. Minä olen yleensä tehnyt reunat ja Kerttu on Rogerin kanssa täyttänyt mallin helmillä. Mukavaa, rentouttavaa puuhaa iltaisin ennen kuin rauhoitutaan unille. 

Helmistähän saa vaikka mitä; Hello Kitty, ikkunaan lumihiutaleita (Rogerin oma malli) ja leikkikeittiöön jättimansikoita ja jäätelöitä. 

Myös luovuudelle ollaan jätetty tilaa ja tässä on Kertun oma teos: 

Mustikkapullat

Pullat on pop! Pullia on mukava leipoa lasten kanssa, mutta taas unohtuivat vähän liian pitkäksi aikaa uuniin. Onneksi ukki syö vähän tummemmatkin pulleroiset. Tuli muuten testailtua taas yksi uusi pullaresepti Yhteishyvän sivuilta. Hyvä ohje, mutta jäisiin mustikoihin ei hillosokeri tarttunut ja mustikat lähtivät livohkaan pullan päältä.

n. 18 kipaletta

Taikina:

75g margariinia

2 dl maitoa

 pussi kuivahiivaa

3 rkl vettä

1 tl kanelia

1/4 tl suolaa

1 dl sokeria

1 kananmuna

7-8 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:

kananmuna
(raesokeria)

Täyte:

 200g mustikoita

4 rkl hillosokeria

2 rkl perunajauhoja

Sulata rasva ja kaada sekaan maito. Liuota kulhossa tai yleiskoneessa hiiva kädenlämpöistä lämpöisempään veteen.

Lisää mausteet ja haalea rasva-maitoseos sekä muna. Lisää jauhot ja alusta taikinaksi. Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä kiinteäksi. Jaa paloiksi ja leivo pieniä pullia. Nosta pullat leivinpaperoidulle uunipellille ja anna kohota peitettynä 15 minuuttia.

Sekoita mustikat, hillosokeri ja perunajauhot keskenään. Paina kohonneisiin pulliin lasin pohjalla syvennys. Paina lasi välillä jauhoihin, niin se ei tartu pulliin.

Voitele pullat vatkatulla munalla, ripottele halutessasi reunoille raesokeria ja jaa täyte syvennyksiin.

Paista pullia 225-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

 

Maalatut katuharjat

Viime isäinpäivänä maalattiin katuharjat lahjaksi Rogerille ja toiselle ukille. Tänä kesänä jatkettiin urakkaa ja maalattiin vielä harjat etu- ja takapihalle. Eli jos on vielä isänpäivälahja mietinnässä, eikun maalihommiin. Näppärä lahja, jossa yhdistyy lapsen luovuus ja hyötykäyttö. Hinta-laatusuhteeltaan parhaat harjat löytyvät muuten IKH:lta, harjalle ja varrelle jäi yhteensä hintaa noin kuusi euroa. Opettajana toimiva kaverini keksi harjat nähtyään, että luokkansa taiteelliset tapaukset voisivat maalata harjoja ja luokka voisi tällä tavalla kerätä rahaa luokkaretkirahastoon. Ei mikään huono idea. 

Näitä tarvittiin:

• katuharjat
• Akryylimaaleja
• Motonetistä ostettu suihkutettavaa lakkaa
• Pensseleitä, maalausalusta, vesikippa  

Äidin versio

 

Kertun taideteos  

Ps. Miun piti jo alkuviikosta esitellä nämä harjat, mutta tuli teknisiä ongelmia. Sain kuvakoon isonnettua fiksusti (koodasin!), mutta samalla kuvien laatu kärsi. Kahden päivän pähkäilyn jälkeen onneksi keksin miten sain taas kuvan laatua parannettua.

Lasten kanssa: kohta 3-vuotias keilaamassa

Viikonloppu vietettiin ilman Halloween hössötystä. Mielessä oli kyllä kaikenlaisia Halloween (p)askarteluita, mutta keskityttiin viime viikolla olennaiseen; Kertun syntymäpäiväkutsuihin! Pari viikkoa ja neiti on jo kolme. Hitto mie oon jo vanha -> kohta se menee kouluun -> kamala ikäkriisi, yhyy. :D 

Ja muuten. Olen aina luullut, että se on PYHÄmiestenpäivä, mutta se onkin PYHÄINmiestenpäivä, mutta oikeasti uudempi nimi onkin PYHÄINpäivä. Ja kirjoitetaan vielä pienellä. Enpä tiennyt en. Tarkistin vielä kalenterista, kun en wikipediaa meinannut uskoa.

Ja keilaamisestahan miun piti kertoa. Joo, oltiin siis Pullan kanssa menossa keilaamaan ja sain nerokkaan idean, että otetaan Kerttu mukaan. Yritin selvittää (= googletella) onko 3-vuotias vielä liian pieni keilahommiin, mutta en löytänyt tietoa ikäsuosituksista. Nyt voin todeta, että kannattaa kaatohommia vielä pari vuotta odotella. Kevyinkin keila painaa noin kolme kiloa, joten keilaaminen meni näin: Kerttu raahasi pallon minulle ja minä hänen merkistään heitin pallon. Selkä meni kipeäksi kumartelusta ja Kertusta keilaaminen oli niin mielenkiintoista, että meinasi nukahtaa odotellessaan meidän vuoroa. Voitti kuitenkin ensimmäisellä kierroksella Pullan, että selkeästi taitoa löytyy. ;D Ai niin, keilakengissä koot alkavat noin koosta 30 alkaen, joten pienille ihmeille kannattaa varata tossut mukaan. Ja varata tietysti sellainen rata, jossa saa kaiteet nostettua.

Ensimmäisen kierroksen tulokset. 

Prinsessa Ruusunen

Rakastan keilakenkiä. 

Haluisin tän tyyppiset (mutta nätimmät) arkikäyttöön.