Kotimaista: Joululahjoja

Hilpeältä joulupukilta tuli tänä vuonna myös kotimaisia lahjoja. Kaikkia en tänne kerralla täräytä, mutta tässä on joitain meidän perheen suosikkeja.

Minä sain: Aarikan prinsessatuikkulyhtyjä

Aarikka on kotimainen perheyritys, jonka tuotteiden ensisijainen valmistusmateriaali on puu. Suuri osa tuotteista on kotimaisia ja yhtiöllä on avainlippumerkki. Nämä prinsessatuikut ovat minusta ihanan ajattomia, kauniita ja niin miun näköisiä. Ensi jouluna toivottavasti saan yhden prinssin prinsessojen joukkoon

 

Roger sai: Ifolorin kuvamukin

Ifolor on Suomen markkinajohtaja kuvatuotteiden valmistuksessa ja nykyään osa Euroopan toiseksi suurinta kuvapalvelualan yritystä. Vaikka Ifolor on osa sveitsiläistä perheyritystä on sillä avainlippumerkki. Tänä jouluna tilasin Ifolorilta kuvakirjat molemmille mummoille, Rogerille mukin, joulukorttikuvat ja kuvia lapsista sukulaisille ja kummeille. Rogerin kuppi menee töihin ilahduttamaan raskaan työn raatajaa. Olen aikaisemminkin tilaillut Ifolorilta, mutta tänä jouluna ilahduin erityisesti sukkelasta toimituksesta. 

Lapsille: Mauri Kunnas - Herra Hakkaraisen soiva iltalaulukirja 

Suomalaisen Kustannusosakeyhtiön Otavan julkaisema laulukirja on painettu Suomessa. Vaikka kirja ei ole yhtä hyvä kuin aikaisemmin hehkuttamani Soiva laulukirja, löytyy tästä monia lauluja mitä luritella mm. muskaristakin tuttu loppulaulu, Saku Sammakko, Päivänsäde ja Menninkäinen ja Sininen uni. Orvo rakastaa näitä laulukirjoja ja viihtyy pitkiäkin aikoja kirjoja selatessa ja nappeja painellessa. Kirjassa on ihana Mauri Kunnaksen kuvitus ja Kertun suosikki Herra Hakkarainen seikkailee melkein joka aukeamalla. 

Hyvää uutta vuotta pienille ja isoille palleroisille! 

Entä jos joulu vähän ärsyttää?

Rakastan jouluvalmisteluita, koristeita ja kynttilöitä, mutta itse joulupyhät ahdistavat. Televiosta tulee ainaiset perinteiset jouluohjelmat, jotka on katsottu jo kymmenenä edellisenä vuotena, joka paikassa pitäisi käydä ja tietokoneeseen ja kännykkään ei saa missään tapauksessa koskea, kun joka hereillä oleva hetki täytyy olla laatuaikaa miehen ja lasten kanssa. Ja mistään ei saa valittaa tai olla eri mieltä, kun Afrikassa on nälkä ja kaikilla suomalaisilla ei ole ollut sähköä 1,5 vuoteen. Ja jouluaattoon on pakko änkeä niin paljon ohjelmaa, että ei kerkeä edes kissaa välissä sanoa. Ja suklaansyöntiä ei pysty lopettamaan ennen kuin naama on täynnä kukkasia ja housut kiristävät. Mahtuu jouluun myös ihania hetkiä, mutta välillä perinteet ja tavat ärsyttävät. Ja eihän niitä perinteitä ja tapoja olisi pakko noudattaa, mutta silti tuntuu, että on. 

Paras yhteiskuva meistä kolmesta. :D

Tänä jouluna parasta oli ehdottomasti rauhallinen jouluaattoaamu. Katsottiin lastenohjelmia, intoiltiin tonttujen tuomia ensimmäisiä isoja paketteja, koristeltiin kuusta ja valmistettiin uuniriisipuuroa. Rauhallista ja leppoisaa, siitä minä tykkäsin. En myöskään pannut pahakseni, kun joulupäivänä kehäkolmosen sisäpuolella asuva ystäväni tuli käymään ja päästiin keskustelemaan sivistyneesti (=juoruilemaan) rauhassa, kun Roger kävi ruokkimassa ammut Kertun kanssa.

Kuumeinen tonttu.

 Kyllähän meillä myös sattui ja tapahtui jouluna. Rassukka Orvo oli kuumeessa, mutta yllättävän reipas pikkumies oli mukana joulutouhuissa. Uhma ei joulurauhaa nähtävästi tunne, vaan Kertun kanssa vängättiin pukeutumisesta samalla tavalla kuin arkenakin. Joulupukki oli maistellut vähän liikaa ilolientä ja sukulaismiehen piti tahallaan kiusata 3-vuotiasta, jonka johdosta minulle nousi komea fallos otsaan sykkimään. Purin kiukkuni aikuismaisesti valittamalla Rogerille lahjasta. Tavaravuoren kuljettaminen edestakaisin tuntui hieman tympeältä ja Tapaninpäivän reissaaminen sukulaisissa täysin turhalta, kun toisessa paikassa on yhtä lämmin vastaanotto kuin Frozenin Elsan jäälinnassa. 

Ehkä vähän innoissaan.

Ensi vuonna jouluaatto sattuu lauantaille, joten vahva veikkaus on, että pysytään kotona ja meille saa tulla kylään. Vaikka tämä vaihtoehto tarkoittaa, että meidän pitää ensimmäistä kertaa kokata jouluruokaa ja paistaa kinkku! Onneksi Saarioisella on äitien tekemään ruokaa, jos ei jaksa venyä ja paukkua.

Joulupossut

Joulun jäljiltä taitaa aika monella olla possumaiset fiilikset. Varsinkin kun kohta viikon verran ruokavalio on koostunut lähinnä (lapsilta salaa napsitulta) suklaalta ja cokis zeroulta. Ja ehkä myös bataattilaatikosta, kinkusta, piirakoista, mummon mehusta ja salaatista...

Oikeasti nämä possut askarreltiin jo marraskuun puolella, kun yritin keksiä käyttötapoja maitopurkin korkeille. 

 Näitä käytettiin:

•  talouspaperirullia
• maitopurkkien korkkeja
• valkoista akryylimaalia ja tippa punaista
• kuumaliimaa, saksia, tusseja 

 Kertun versiot ovat aina yhtä somia!

Hyvää joulua!

Joululahjaksi pipo

Pari pipoa tuli tehtyä Kodin Kuvalehden ohjeella joululahjaksi. Ostin Sinoopperista kangasväriä ja lapset painoivat kädenjäljet pipoihin. Kangasvärin pitäisi kestää pesua 40 asteessa. Kangas on Rauman Jätti-Rätistä ja on tuollaista farkun näköistä trikoota. Aika ohutta ja karheaa nurjalta puolelta, mutta tulee kivoja pipoja. Toivottavasti lahjansaajat tykkäävät.

Meidän perheen paketit ja pakettikortit

Tänä vuonna meidän huushollin lahjat paketoidaan clas ohlsonilta hankittuun maalauksen suojapaperiin ja kirpputorilta ostettuun paperinaruun. Olen käyttänyt tätä suojapaperia paketoinnissa aikaisemmin ja tuskaillut, kun ei tavallista jäykempään paperiin paketointiteippi tehoa. Jeesusteippi tai meidän perheessä ikoniseen asemaan noussut oranssi teippi eivät taas esteettisen ihmisen silmiä hivele. Minulle oranssi rappauksessa käytettävä teippi tuo kotoisen tunnelman, mutta ehkä kaikki eivät tätä fiilistä jaa. Tänä vuonna keksin tähän mainion ratkaisun. Miksi käyttää teippiä, kun kuumaliimallakin saa paketin kiinni? En kyllä tiedä miten hyvin lahjat aukeavat, mutta tärkeintähän on, että ne ovat nätisti paketissa... ;D 

Pakettikorttit ovat olleet hyvin monivaiheinen projekti. Ideaan olen ensi kertaa törmännyt jossain tämän vuoden Kodin Kuvalehdessä. Ensin olen muokannut sopivia kuvia mustavalkoiseksi, tulostanut ja leikannut kuusen muotoon. Sitten olen liimannut kuvan kartonkiin, leikannut irti kartonnista, reiìttänyt kuusen yläpäähän reiän ja laittanut paperinarun läpi. Aika vaivalloista, kun voisi lyijykynällä raapustaa saajan nimen, mutta minulla on tässä taka-ajatus. Pääsen käyttämään höpsöjä kuvia siskoistani uudella tavalla! Ja oli miulla toinenkin idea; suvun pienimmät pääsevät auttamaan pukkia, kun näkevät kuvasta kuka lahjan saa. Kummitytölle laitoin lahjan kahteen pakettiin, jotta saa useamman omalla kuvalla varustetun lahjan. :) Lahjojen aukaisemisen jälkeen, pääsevät pakettikortit koristamaan kuusta. 

Joulu muistiaiset-maistiaiset kerhotädeille

Kerttu on kuukauden verran käynyt kahdesti viikossa kolme tuntia kerrallaan kerhossa. Kerho on tarkoitettu yli 3-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole päivähoidossa. Mukava tunnelma, ihana henkilökunta, erilaisia askarteluja, leikkimistä, eväiden syömistä ja ulkoilua. Ja meidän neiti tykkää käydä kerhossa niin paljon, että ei aina meinaa suostua lähtemään kotiin. Viedessä antaa pusut, halit ja toivottaa minulle ja pikkuveljelleen: "pitäkää hauskaa" ja syöksyy leikkimään toisten kanssa. Koska kerho on tärkeä paikka, halusin muistaa kerhon pitäjiä pienesti. Laitettiin lasipurkkiin suklaanamuja ja koristeltiin purkki eli tehtiin joulupossu. Kylkeen tulee vielä neidin tekemät joulukortit. 

Näitä tarvittiin:

• Lasipurkkeja
• Geisha suklaakonvehteja
• Vaalenpunaista kartonkia
• Vaaleanpunaista huopaa
• Askartelusilmät
• Tusseja, saksia, liimaa, 3D-tarratyynyjä

Käryrikortti

Tein tälläisen kätyrikortin ensi viikonlopun syntymäpäiväsankarille. Juhlasankari on Kertun kaveri ja on ollut hieno seurata sivusta vuoden verran miten heidän kaveruutensa on kehittynyt. Ovat nimittäin niin erilaisia persoonia, että alussa leikit alkoivat sujua vasta viisi minuuttia ennen kuin meidän piti lähteä. Nyt leikit sujuvat mainiosti ja neiti odotteleekin juhlia kovasti. Ihana, että ollaan lasten myötä tutustuttu uusiin ihmisiin. :)

 

Hepanpää havuista

Kehittelen koko ajan lisää kivoja jouluisia askarteluprojekteja. Pikku hiljaa tuntuu siltä, että missä ihmeen välissä minä ne joululahjat paketoin! Eikä tavallinen joulupukkipaperi tietenkään käy, kun suunnitelmissa on käyttää ruskeaa paperia, mustaa paperinarua ja henkilökohtaisia nimilappuja. Tai vaihtoehtoisesti maksan pikkusiskolle vitosen, että se paketoi lahjat puolestani. :D

Mutta uusimmasta projektista minun piti kertoa... Tein tälläisen hevosenpään kananverkosta ja havun oksista. On siis HEVONEN, vaikkei minusta kyllä ihan siltä näytä (paitsi jos vähän siristää silmiään). :D Sain idean  ja ohjeen poikasta Facebookin ihanasta Askartelu- & sisustusideoita-ryhmästä. Ryhmästä löytyy  paljon ideoita muun muassa erilaisiin kransseihin, valolaatikoihin ja joulukortteihin. 

 

Kranssi pistaasipähkinän kuorista

Käpykranssi lähti siskokullan luo viettämään joulua, joten meillä oli kranssinpaikka avoinna. Tein kranssin pistaasipähkinän kuorista ja koristehelmen puolikkaista. Tästä tuli erilainen ja minusta tosi nätti, mutta ensi kerralla käytän kranssipohjaan apuna lautasta, enkä ala luovasti itse ympyrää leikkelemään. Hieman toispuoleinen tapaus, jos tarkasti katsoo. Tätähän voisi käyttää myös pöytäkoristeena. Meillä tosin pöytäkoristeet eivät ole vielä tänä jouluna ajankohtaisia. Pöydälle kiipeilevä vintiö nimittäin tutkii ja pudottelee kaiken. 

 Ennen maalausta. 

Näitä käytettiin:

*metallilankaa
* pahvia
* pistaasipähkinän kuoria 
* helmen puolikkaita
* kuparisprayta
* kuumaliimaa
* saksia, pihdit, maalausalustaa...

Leikkaa kranssin pohja. Kieputa metallilangasta pidike. Aloita kranssin teko ulkoreunasta; liimaa kuumaliimalla pistaasipähkinän kuoria vierekkäin. Liimaa ympyrä kerrallaan ja viimeistele liimaamalla sisin kierros helmen puolikkaita. Viimeistele kuparispraylla.

Joululahjat Lidlistä

Komensin Rogerin viime torstaina Lidliin lahjaostoksille. Siellä se nätisti muiden mummojen kanssa odotteli oven kahvassa kiinni, että pääsisi nappaisemaan parhaat päältä. Mainio mies miulla.

Lidlissä on siis myynnissä ihania puisia ajoneuvoja, nukkekodin kalusteita, leikkikeittiöön ruokia ja välineitä ja oppimisleluja. Vieläkin kannatan kotimaisten tuotteiden ostamista, mutta kotihoidontuella tästä on pakko hieman joustaa. Ostanko yhden kotimaisen puuauton vai Lidlistä parkkihallin, traktorin ja peräkärrin ja kalapelin... Meillä ei muuten usein osteta lapsille lahjoja, mutta jouluna vähän hullaannutaan. Tai siis mie hullaannun ja Roger toppuuttelee. Koska lapset leikkivät enimmäkseen kotona, on minusta tärkeää, että kotona on monipuolisesti mielenkiintoisia ja kehittäviä leluja. Ja on meillä myös sitä pientä tilpehööriä ja prinsessatavaraa mitä meidän ripakinttu rakastaa.

Kuvasta puuttuvat nukkekodin kalusteet.

Kuukauden kirja: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita)

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala on kirjoittanut oppaan siitä kuinka kasvatusoppaita ei pitäisi tarvita. Tarvitaan vain järkevä suhde lapseen. Rantala on kirjoittanut perheensä todellisesta sunnuntaista ja kirjan jokainen luku alkaa todenmukaisella perhe-elämän kriisillä. Mistä on kysymys, kun lapsi vastustaa vanhemman lähtöä tai kun lapset eivät nuku? Kirja tarjoaa pohdintoja, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla, mutta samalla korostaa, että teoriat ovat aina vain teorioita. Kasvatusoppaiden kirjoittajat ovat meille merkityksettömien ihmisten näkemyksiä lapsen kasvattamisesta. 

Kirjoittajasta sain symppaattisen kuvan; ruuhkavuosien kanssa taiteilevasta äidistä, jonka lapset eivät aina tottele, vaikka äidillä olisikin perheterapeutin tutkinto. Kirja oli viihdyttä, helppolukuinen opas, mutta mikä tärkeintä: sai ajattelemaan. Miksi toivon lapselta tiettyä käytöstä? Kuuntelenko minä lapsen omaa tahtoa? Kysynkö minä mitä lapsi ajattelee? Perustelenko miksi haluan tietyn asian tapahtuvan tietyllä tavalla? Ja juu, tykkäsin kirjasta kovasti ja mietin pitäisikö lukea vielä toisenkin kerran. 

Hamahelmet

Meillä on jonkun kuukauden ajan olleet kova juttu hamahelmet. Yhdessä ollaan neidin kanssa Pinterestistä valittu kiinnostavia malleja. Kuulemma myös ristipistomallit käyvät, mutta en ole vielä asiaa testannut. Minä olen yleensä tehnyt reunat ja Kerttu on Rogerin kanssa täyttänyt mallin helmillä. Mukavaa, rentouttavaa puuhaa iltaisin ennen kuin rauhoitutaan unille. 

Helmistähän saa vaikka mitä; Hello Kitty, ikkunaan lumihiutaleita (Rogerin oma malli) ja leikkikeittiöön jättimansikoita ja jäätelöitä. 

Myös luovuudelle ollaan jätetty tilaa ja tässä on Kertun oma teos: 

Mustikkapullat

Pullat on pop! Pullia on mukava leipoa lasten kanssa, mutta taas unohtuivat vähän liian pitkäksi aikaa uuniin. Onneksi ukki syö vähän tummemmatkin pulleroiset. Tuli muuten testailtua taas yksi uusi pullaresepti Yhteishyvän sivuilta. Hyvä ohje, mutta jäisiin mustikoihin ei hillosokeri tarttunut ja mustikat lähtivät livohkaan pullan päältä.

n. 18 kipaletta

Taikina:

75g margariinia

2 dl maitoa

 pussi kuivahiivaa

3 rkl vettä

1 tl kanelia

1/4 tl suolaa

1 dl sokeria

1 kananmuna

7-8 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:

kananmuna
(raesokeria)

Täyte:

 200g mustikoita

4 rkl hillosokeria

2 rkl perunajauhoja

Sulata rasva ja kaada sekaan maito. Liuota kulhossa tai yleiskoneessa hiiva kädenlämpöistä lämpöisempään veteen.

Lisää mausteet ja haalea rasva-maitoseos sekä muna. Lisää jauhot ja alusta taikinaksi. Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä kiinteäksi. Jaa paloiksi ja leivo pieniä pullia. Nosta pullat leivinpaperoidulle uunipellille ja anna kohota peitettynä 15 minuuttia.

Sekoita mustikat, hillosokeri ja perunajauhot keskenään. Paina kohonneisiin pulliin lasin pohjalla syvennys. Paina lasi välillä jauhoihin, niin se ei tartu pulliin.

Voitele pullat vatkatulla munalla, ripottele halutessasi reunoille raesokeria ja jaa täyte syvennyksiin.

Paista pullia 225-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

 

Maalatut katuharjat

Viime isäinpäivänä maalattiin katuharjat lahjaksi Rogerille ja toiselle ukille. Tänä kesänä jatkettiin urakkaa ja maalattiin vielä harjat etu- ja takapihalle. Eli jos on vielä isänpäivälahja mietinnässä, eikun maalihommiin. Näppärä lahja, jossa yhdistyy lapsen luovuus ja hyötykäyttö. Hinta-laatusuhteeltaan parhaat harjat löytyvät muuten IKH:lta, harjalle ja varrelle jäi yhteensä hintaa noin kuusi euroa. Opettajana toimiva kaverini keksi harjat nähtyään, että luokkansa taiteelliset tapaukset voisivat maalata harjoja ja luokka voisi tällä tavalla kerätä rahaa luokkaretkirahastoon. Ei mikään huono idea. 

Näitä tarvittiin:

• katuharjat
• Akryylimaaleja
• Motonetistä ostettu suihkutettavaa lakkaa
• Pensseleitä, maalausalusta, vesikippa  

Äidin versio

 

Kertun taideteos  

Ps. Miun piti jo alkuviikosta esitellä nämä harjat, mutta tuli teknisiä ongelmia. Sain kuvakoon isonnettua fiksusti (koodasin!), mutta samalla kuvien laatu kärsi. Kahden päivän pähkäilyn jälkeen onneksi keksin miten sain taas kuvan laatua parannettua.

Lasten kanssa: kohta 3-vuotias keilaamassa

Viikonloppu vietettiin ilman Halloween hössötystä. Mielessä oli kyllä kaikenlaisia Halloween (p)askarteluita, mutta keskityttiin viime viikolla olennaiseen; Kertun syntymäpäiväkutsuihin! Pari viikkoa ja neiti on jo kolme. Hitto mie oon jo vanha -> kohta se menee kouluun -> kamala ikäkriisi, yhyy. :D 

Ja muuten. Olen aina luullut, että se on PYHÄmiestenpäivä, mutta se onkin PYHÄINmiestenpäivä, mutta oikeasti uudempi nimi onkin PYHÄINpäivä. Ja kirjoitetaan vielä pienellä. Enpä tiennyt en. Tarkistin vielä kalenterista, kun en wikipediaa meinannut uskoa.

Ja keilaamisestahan miun piti kertoa. Joo, oltiin siis Pullan kanssa menossa keilaamaan ja sain nerokkaan idean, että otetaan Kerttu mukaan. Yritin selvittää (= googletella) onko 3-vuotias vielä liian pieni keilahommiin, mutta en löytänyt tietoa ikäsuosituksista. Nyt voin todeta, että kannattaa kaatohommia vielä pari vuotta odotella. Kevyinkin keila painaa noin kolme kiloa, joten keilaaminen meni näin: Kerttu raahasi pallon minulle ja minä hänen merkistään heitin pallon. Selkä meni kipeäksi kumartelusta ja Kertusta keilaaminen oli niin mielenkiintoista, että meinasi nukahtaa odotellessaan meidän vuoroa. Voitti kuitenkin ensimmäisellä kierroksella Pullan, että selkeästi taitoa löytyy. ;D Ai niin, keilakengissä koot alkavat noin koosta 30 alkaen, joten pienille ihmeille kannattaa varata tossut mukaan. Ja varata tietysti sellainen rata, jossa saa kaiteet nostettua.

Ensimmäisen kierroksen tulokset. 

Prinsessa Ruusunen

Rakastan keilakenkiä. 

Haluisin tän tyyppiset (mutta nätimmät) arkikäyttöön.

Viikon naurut 9

- Mitä ihmettä te oikein touhuatte? 

 - Me leikitään mökkihöperöitä! 

Käpykranssi

Nähtävästi kannattaa jemmata 1,5 vuotta käpyjä muovilootassa, niille voi tulla yhtäkkiä tarvetta... Maalattiin Kertun kanssa valkoisella akryylimaalilla käpyjä, leikkasin pahvista kranssipohjan, joka myös maalattiin ja illalla vielä liimasin kuumaliimalla kävyt kranssipohjaan. Kranssin takana on metallilangasta kiinnike, jotta sen saa kätevästi roikkumaan. En usko, että kranssipohja kestää lunta ja kosteutta, mutta onneksi meillä on sisällä monta ovea, johon tämän voi laittaa. Ovissa ei vaan ole vielä koukkuja, mutta ehkä jouluun mennessä... 

Tästä tuli tosi kiva, mutta ärsyttää hirveästi tuo yksi vähemmän maalattu käpy! :D

Näitä käytettiin:

•  Käpyjä 
• Valkoista akryylimaalia
• Pahvia
• Metallilankaa
• Kuumaliimaa
• Saksia, pensseleitä

Ja kaikki on ok.

Uskollinen lukijani kehotti päivittämään blogia. No oookei, se oli siskokulta, mutta silti! :D Voisinpa kertoa, että meillä on kaikkea jännää ja mystistä meneillään, mutta ei. Tavallisen tylsä arki on vienyt voimat ja illat olenkin viettänyt sohvalla ketarat ojossa katsomassa Vamppyyripäiväkirjojen uusinta kautta. Piti itseasiassa jo aikaisemmin yksi ilta kirjoitella, mutta sitten tuli pahaolo ja oli pakko syödä vähän irtokarkkia, jos se auttaisi. Ja muuten auttoi!

Esikoinen ei nuku päiväunia ja Juniori roikkuu (kirjaimellisesti) lahkeessa kiinni, jos yritän kadota nurkan taakse vessaan tai ruokaa laittamaan. Eli päivät ovat täynnä ääntä ja toimintaa, mutta pieniä turhautumisen hetkiä lukuunottamatta olen kyllä nauttinut kotona olosta. 

Tavallisen arjen lisäksi on meillä ollut myös pientä extrakivaa. Tässä vielä muutamia kuvia (jos minulla olisi instagram tyyliin): 

 Meillä oli bileet, mutta kaikki ei mennyt sileeks.

Hauskaa oli ja jumputettiin 90-luvun tyyliin. 

Kengät on spraymaalattu kultaiseksi

 ja paljettimekko on löytö Ebaysta.

Minä edustin 90-luvun kovinta tyttöbändiä Spice Girlsiä

ja Roger koko valkoisella puvullaan Backstreetboysia. 

Päästiin Rogerin kanssa kaksistaan syömään Kerubiin. 

Minä en ollutkaan aiemmin käynyt syömässä Kerubissa (edes niitä kuuluisia hampurilaisia) ja tykkäsin kyllä kovasti. 

Valittiin rasvainen ja herkullinen grillisetti kahdelle:

valkosipuliperunoita, tsatsikia, härkää, broileria ja chorizomakkaraa.
Ja oi että oli hyvää! 

Kerttu kävi mummon ja täti-ihmisten kanssa reissussa Länsi-Suomessa.
Kaikkien aikojen ensimmäinen ja seitsemän tunnin junareissu oli mennyt mainiosti ja muutenkin oli reissusta tykännyt.
Minähän olin ihan paineessa, ensimmäistä kertaa kolme yötä erossa ja koti-ikävän iskiessä neitiä ei noin vain oltaisi pystytty kotiin hakemaan. 
Yritin esittää coolia ja reipasta, mutta siskokullalla meni hermo jatkuviin what`s up-viesteihin. Siskon mielestä oli hieman liioittelua kysellä päivänasukuvia ja vessatoimintoja. Siis Kertun, ei siskon. :D

Kotimaista 2: Orthexin nokkamuki

Pohjoismaissa toimiva Orthex valmistaa Lohjan tehtaallaan mm. pakastusrasioita, kauhoja ja vesisaaveja. Yhtiön mukaan myös kaikki lasten tuotteet valmistetaan Suomessa. Orthex oli aiemmin nimenä tuttu, mutta yllätyin positiivisesti, kun lasten tarvikeosastolta huomasin avainlipulla varustetun nokkamukin. Nokkamukissa on huippu läikkymisen estävä venttiili, kestää konepesun eikä sisällä PVC-muovia. Olen kyllä tykännyt mukista, pysyy tukevasti kädessä eikä läikkymisen eston takia pöydällä ole maitojärveä ruokailun päätteeksi. Pieni käyttäjäkään ei ole vastalauseita nokkamukia vastaan esittänyt. 

Retkievästä: Peruna-tonnikalapannari

Suolainen pannari on hyvää muutenkin, mutta kun tätä on syöty kävelylenkillä, leikkipuistotreffeillä ja makkaranpaistoretkellä niin voin todeta mainioksi retkievääksi. Eikä tahmaa läheskään yhtä paljon kun meidän perheen toinen suosikki; riisipyöröt. Meillä kaapista yleensä vielä löytyy pannarin tarvikkeet, joten erikseen ei tarvitse kauppaan suhautella aineksia hakemaan. Alkuperäinen ohje on Yhteishyvän sivuilta. 

8 dl maitoa
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 kalaliemikuutio
1 tl pitsamaustetta
1/2 tl suolaa
2 kiinteää perunaa
2 dl juustoraastetta
1 prk tonnikalapaloja

Sekoita maito, munat ja jauhot. Lisää hienoksi murennettu kalaliemikuutio, pitsamauste ja suola. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. 

Kaada taikina leivinpaperoidulle korkealaitaiselle uunipellille. Kuori ja raasta perunat. Levitä peruna- ja juustoraaste taikinan päälle. Valuta tonnikalasta neste ja levitä palat pinnalle.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Maalattuja kärpässieniä

Meillä meni yksi päivä ihan sienihommiksi. Metsään minua ei saa niitä tahmeita mollukoita keräämään, mutta tälläinen maalausprojekti oli kiva sadepäivän puuha.

Lautasista leikattiin pari senttiä turhaa reunaa pois ja sitten heilutettiin pensseliä. Viimeistely hoidettiin akryylimaalilla ja osat liimattiin yhteen erikeepperillä. 

Näitä käytettiin:

• pahvisia kertakäyttökuppeja
• kertakäyttöisiä syviä lautasia
• vesivärejä
• valkoista akryylimaalia
• erikeepperiä

 Tää Kertun sieni on miusta niin symppis!

Kotimaista 1: Lumenen päivävoide

Olen viime aikoina herännyt siihen, miten paljon meidän perheessä ostetaan ulkomaalaisia tuotteita. En ole hylkäämässä Ikeaa tai vaihtamassa Maraboun maitosuklaata Fazerin siniseen, mutta yritän löytää enemmän hyviä kotimaisia tuotteita mitä käyttää, syödä, millä leikkiä ja sisustaa. En tiedä onko sinivalkoisen jalanjäljen mainospropaganda vai mummon kotimaisten tuotteiden ylistys vaikuttanut vai olenko viimein siinä elämäntilanteessa, että ostopäätökseeni vaikuttaa muukin kuin hinta. Suomessa valmistetaan varmasti paljon huippu tuotteita, joiden olemassaolosta en ole kuullutkaan. Nyt aion tutustua näihin tuotteisiin villasukat jalassa ja supersankarin viitta (= olohuoneen pehmoviltti) olalla.

Olin siinä uskossa, että Lumenen tuotanto on siirretty jo vuosia sitten Aasiaan. (Kerrankin) olin väärässä ja Lumenella on tehdas Espoon Kauklahdessa, jossa valmistetaan muut tuotteet paitsi kynsilakat ja meikkikynät. Seuraavan road tripin yksi pysäkki voisi olla tehtaan yhteydessä oleva myymälä. 

Citymarketin mammuttimarkkinoilta ostin Lumenen päivävoiteen vitosella ja olen ollut tyytyväinen. Kosteuttaa mukavasti, mutta ei saa ihoa kiiltelemään niin kuin tymäkämpi voide ja käy mainiosti meikin alle. Mietin vaan, että miten hygieeninen tuollainen avattava purnukka on verrattuna voidetuubiin. Tosin luultavasti peruskäyttäjällä ei ole vauvanräkää kynsien alla... 

 

Broilerikeitto

Tämä on niitä reseptejä, joita olen vuosia sitten jemmannut Yhteishyvän  ruokaliitteestä. Säännöllisen epäsäännöllisesti mietin, että mikä oli se helppo ja herkullinen kanakeitto mitä tein silloin joskus. Raivokkaan googlettelun jälkeen päädyn onneksi löytämään tämän aarteen. Aikaa säästääkseni ja elämää helpottaakseni yritän lisätä tänne enemmänkin reseptejä, ettei tarvitse turhaan pähkäillä; mitä missä ja milloin. Rogerkin ilahtuu, kun joka keittiönkaapissa ei ole miun reseptijemmoja.

300g broilerinsuikaleita
2 rkl öljyä
1 purjo
1 tl currya 
n. 12 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl soijakastiketta
2 dl makaronia
400g pakastemaissia
200g pakasteherneitä
200g sulatejuustoa

Ruskista broilerisuikaleet öljyssä pannussa. 

Halkaise purjo ja huuhtele se huolellisesti juoksevan veden alla. Suikaloi purjo.

Kuullota purjosuikaleet ja curry öljyssä kattilassa. Lisää broilerisuikaleet. 

Lisää vesi, kasvisliemikuutio, soijakastike ja makaroni. Hauduta kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes broileri ja pasta ovat kypsiä. 

Lisää maissi, herneet ja sulatejuusto. Kuumenna sekoitellen, kunnes juusto on sulanut ja pakastevihannekset ovat sulaneet.

Orvon ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat - mitä oli tarjolla?

Orvon syntymäpäiviä juhlittiin elokuun puolella, pari viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää. Samalla oli leikkitelineen "avajaiset", joten bileet vietettiin takapihalla. Kukaan ei ainakaan myöntänyt jäätyneensä, joten voisi todeta säiden suosineen.

Tarjoiluissa otettiin huomioon hyväksi havaitut suosikit, synttärisankarin lempparit ja uudet kokeilut. 

Suolaista tarjottavaa oli:

•  lohivoileipäkakkua
•  lihapullia suolatikussa
• kasviksia dippikastikkeella.
• Tädin kuuluisia nakkipiiloja

Makoista makeaa oli:

• popcornkakkua
• pannukakkua lisukkeilla
• Mummon mokkapalaa
• Kertun kanssa leivottuja Lammas pikkuleipiä  

Kuvia kaikista tarjottavista ei ole, koska mie unohdin ottaa kuvia ja Roger kuvaili kaikkea epäoleellista kuten vieraita! Ja synttärisankaria... :D 

Pannukakkua meillä tarjotaan usein vieraille, joten se korvasi varsinaisen syntymäpäiväkakun. Taapero syö intopinkeänä pannukakkua ja se olikin ainoa imelämpi juttu mitä sai maistella. Tosin äidin silmän välttäessä taisi kummisetä iskeä Orvolle tikkarin suuhun ja mummo syöttää kakkua, keksiä tai muuta sokerihöttöä. Vahinko lähti kiertämään ja yhtäkkiä huomattiin, että kummityttöni oli jostain löytänyt mokkapalan palasen... Pannukakun päälle sai laittaa pakastemarjoja, pursotettavaa kermavaahtoa, hilloa ja kinuskikastiketta. Gluteeniton popcornkakku on Kinuskikissan leivontakirjasta ja on oikeasti hyvää! Imelää, mutta hyvää.  

Seuraavaksi onkin suunnitteilla tarjoilut 90-luvun tyyliin (vinkkeä kehiin kiitos!), kun ensi kuussa biletetään ysärin tahtiin. Lapset mummolaan lykätään ja me vanhemmat hurjasti biletetään. Orvon piti jo kesällä mennä mummolaan yökyläilemään, mutta se jäi Rogerin sairastuttua. Joten nuoren herran ensimmäinen yökyläily on nyt tiedossa ja äitiä jännittää. Onneksi ovat ihan tuossa naapurissa ikävän iskiessä. Siis minun ikävän, lapset ovat varmasti vain innoissaan, kun saavat nauttia mummon huomiosta ja leluista. 

Sesonki: Puolukkapullat

Sunnuntaisen puolukkaretken saalista piti "tuhlata" näihin jänniin pulliin. Kerttu auttoi ripottelemalla puolukat, kauhomalla raesokerit päälle ja voitelemalla pullat. Samalla tehoneiti teki taikinasta vielä kolme voisilmäpullaa. Neidistä alkaa olla jo apua leivonnassa. Kohta voinkin varmaan laittaa essun kaappiin ja pötkötellä sohvalla odottaen herkkuja, kun tehoneiti häärää keittiössä. Orvokin oli mukana leipomishetkessä. Söi taikinaa ja tutki keittiövälineitä.

En ole koskaan ollut mikään suuri pullan ystävä (enkä nyt puhu siskostani, jonka lempinimi on Pulla), mutta näitä piti heti syödä kolme putkeen. Nurkan takana, lapsilta salassa tietenkin. Alkuperäinen ohje löytyy Yhteishyvän sivuilta ja ohjeesta tulee noin 30 kipaletta pullaa. 

1 prk vaniljakastiketta
2,5 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl kanelia
n. 15 dl vehnäjauhoja
150g margariinia

Täyte: 
100g margariinia
2 dl tomusokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 dl puolukoita

Päälle:
Raesokeria

Voiteluun:
kananmuna 

Kuumenna vaniljakastike ja vesi vähän kädenlämpöistä lämpöisemmäksi. Liuota hiiva nesteeseen. 

Lisää muna, sokeri, suola ja kaneli. Lisää osa jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot. 

Alusta kimmoisaksi taikinaksi. Anna kohota peitettynä lämpimässä kaksinkertaiseksi.

 Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmat osat levyiksi. 

Sekoita pehmeä rasva, tomusokeri, jauhot ja vaniljasokeri. Levitä seos taikinalevyille. Ripottele päälle puolukat. 

Kääri levyt rullalle. Leikkaa rullasta kiekkoja ja ripottele päälle raesokeria.

Nosta pullat kohoamaan leivinpaperilla vuoratulle pellille noin 15 minuutiksi. Voitele pullat kananmunalla. 

Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

Tykkään näistä kuvista tosi paljon, vaikka ainahan on parantamisen varaa. :)

Viikon naurut 8

Tiedättekö sen tunteen, kun oot omasta mielestäs keksinyt kaikkien aikojen hulvattomimman jutun ja et voi lopettaa sille hihittämistä? Ja toiset (eli aviomies) pyörittelee vieressä silmiään, huokaisee syvään ja miettii mielessään, että onpa pöhkö nainen. No tälläinen tilanne tapahtui tänään, kun olin oman elämäni Pelle Peloton ja arjen sankari. Lasten ollessa päiväunilla, halusin yhdistää hampurilaispihvien paistamisen ja Beverly Hillsin täydellisten naisten katsomisen. Kaivoin tabletin uunin päältä ja yritin asennella katseluasentoon. En saanut tablettia sommiteltua sopivasti, mutta sitten TADAA kokeilin munakennoa ja sehän perkules toimi. Täydellinen tabletin pidike. :D Elävän elämän Niksi-Pirkka aineistoa. Ja jos nyt joku tulee sanomaan, että WANHA niin yhyy masennun. :D 

Lisää "loistavia" säästövinkkejä löytyy muuten Iltalehden sivuilta. Varsinkin ruuan lämmittäminen hiustenkuivaajalla kuulostaa houkuttelevalta...

Ketunpoikaset

Kesällä ollaan reippailtu, ulkoiltu, reissattu ja askartelut jäivät vähemmälle huomiolle. Kertun mielestä kesässä parasta oli kivien maalaus, joten ihan ilman pensselin heilumista ei olla selvitty. Tänään keräsin pyöreitä kiviä ulkovarastoon, että voidaan talvellakin maalailla, jos innostus iskee. Miulle voi toimittaa kauniita kiviä, varsinkin sydämmenmuotoisia! :D Hullu kivi nainen täällä, check!

Tämän viikon rojekti oli nämä söpöt vessapaperiketut. Ensimmäinen päivänä maalattiin ketut vesiväreillä ja seuraavana päivänä koristeltiin loppuun. 

Näitä käytin:

• vessapaperirullia
• vesivärejä
• valkoista akryylimaalia
• valkoista kartonkia
• mustaa tussia
• mustaa paperinarua
• metalliniitti(?) vai mikä lie onkaan 

 

Miun versiot 

 

Neidin teokset, mie autoin viiksien asennuksessa