Villi viikonloppu

Perjantaina siskokulta täytti pyöreitä vuosia ja pääsi samalle vuosikymmenelle ihanan isosiskonsa kanssa. Enää ei tarvitse popin (paikallisen kuppilan) ovella keskustella anella sisäänpääsystä. Onneksi meillä on vielä Ilona, johon ikäraja on 22 vuotta, jos baari-illan jännitysmomenttia tulee ikävä.

Laitettiin Rogerin kanssa lapset nukkumaan ja lähdettiin baanalle. Ei siis jätetty lapsia kahdestaan selviytymään vaan anoppi tuli pienten unta valvomaan. Ollaan viimeksi oltu Rogerin kanssa yhdessä humpilla marraskuussa 2013 ja nyt heti perään viime viikolla. 

Oli kyllä huippu kiva ilta ja muisto säilyy pitkään. Tai ainakin arpi jää. Poltin nimittäin hiuksia kihartaessa pikkurillin kokoisen jäljen otsaan. Kuulemma nyt näkyy se otsassa kasvava tatti kunnolla... Minun piti ottaa paljon noloja kuvia (siskosta) ja esitellä niitä täällä. Mutta enhän muistanut, kun oli kiire pitää hauskaa. 

Satakunnan vahvistus eli serkkupoika yritti etsiä oman elämänsä tuhkimoa sovittelemalla minulta lainattua korkokenkää nättien tyttöjen jalkoihin. Veti myös mielettömän hyvin karaokessa Lemon treen. Jo sillä lauluvedolla olisi kyllä prinsessan pitänyt löytyä. Siskoa yritti yksi kaverini kihistellä. Ei poikaa lykästänyt ja kotimatkalla vielä kaatui ja mursi jalkansa. Karma iski.

Illan hiljainen hetki koettiin, kun kuultiin huonoja uutisia rakkaan sukulaisen terveydentilasta. Mutta kuten Roger aina sanoo: "maailmassa ei ole mitään niin paljon kuin toteutumattomia murheita". Murehditaan sitten lisää kun kuullaan enemmän.

Oli kyllä hauska ilta ja ihanaa vaihtelua sille tutulle ikävystyttävälle arjelle. Mutta ei tämä mamma jaksaisi joka viikonloppu kreisibailata, olen liian vanha. Nautin liikaa hiljaisista illoista kirjan, Netflixin tai tietokoneen ääressä. 

Koska kuvia on oltava! 

Siskolle tekemäni kakut jäivät kuvaamatta, kun jotkut rohmut olivat kerenneet niitä aloitella ennen kuin lasten kanssa kerettiin paikalle. Joten tässä kuva JussiPetterille tehdystä kakusta vuosien takaa.

Luumusose kuivatuista luumuista

Orvo päässyt soseiden makuun. Maistiaisia vauva on saanut perunasta, porkkanasta, maissista, luumusta ja mustikasta. Olen tehnyt soseet itse. En ole / halua olla superäiti. En myöskään usko, että valmisruuat ovat saatanasta. Nyt vaan tuntuu, että on aikaa panostaa juniorin ruokailuun. Ei porkkanasoseen vääntäminen vie muun ruuanlaiton yhteydessä kuin hetkisen. Meillä syödään muutenkin harvoin valmisruokia ja olisi hassua perheen kuopusta syöttää ainoastaan kaupan tuotteilla. 

Olen tätä sosetta tehnyt myös esikoiselle, mutta enhän minä muistanut enää miten, mistä ja miten pitkään. Hetken googlettemalla sopiva ohje löyty Vauva lehden sivuilta. Epämääräisen näköistähän tämä on (kas kumma), mutta beibelle maistuu.

1 pussi kuivattuja kivettömiä luumuja

3 dl vettä 

Huuhtele luumut siivilässä juoksevan veden alla. Kiehauta vesi ja lisää luumut. Keitä luumuja hiljakseen noin 20 minuuttia. Soseuta sen jälkeen pehmenneet luumut keitinveden kanssa. Tarvittaessa lisää soseeseen hieman vettä.

Viime viikon viisi parasta (top5)

Viime viikolla tapahtui ja sattui (mustelmista päätellen) ja ajattelin kirjata niitä parhaimpia paloja ylös. Huippu viikkoon mahtui myös otsassa olevan patin kasvattamista. Vitutuskäyrää nostivat Rogerin pitkät työpäivät, sähkökatkot, Ukko-Kolin puutteelliset opasteet ja silittäessä saatu palovamma. Näin pari mainitakseni... 

1.Vuosipäivä

Kuusi vuotta ollaan Rogerin kanssa heilasteltu ja vieläkin tykkään. Tunne taitaa olla molemminpuolinen, kun rakkauspakkaus hemmotteli ja vei minut Kolille laskettelemaan. Päästiin lopulta perille, vaikka meinattiin eksyä ja ajettiin aluksi vika paikkaan. Luulisi yritystoimintaa vaikeuttavan, kun asiakkaat eivät löydä perille. Ihmekkös, kun oli vähän väkeä laskemassa. Oli ihanaa päästä ulkoilemaan, höpisemään ja viettämään aikaa kahdestaan. 

2. Neidin hiustenleikkuu

Vihdoinkin rakas lapseni ei näytä 90-luvun jääkiekkojoukkueen jäseneltä. Hei Hei takatukka! Äiti ja tytär olivat molemmat kovin jännittyneitä suuren tapahtuman koittaessa, mutta onneksi osaava kampaaja hoiti homman niin sanotusti maaliin.

3. Vares - Sheriffi

Kävin elokuvissa äidin kanssa katsomassa uusinta Varesta. Olin iloisesti yllättynyt elokuvasta - ennen loppukohtausta. En tykkää elokuvista, joiden lopussa päähenkilö toteaa: "No ei mulla kyllä mitään perusteluja ole miksi näin päättelen, mutta tuo kaveri teki sen". Minun juttuni ovat enemmänkin Agatha Christie tyyppiset pitkät päättelyt henkilön syyllisyydestä. Sheriffi on yksi harvoista Mäen kirjoista mitä on tullut luettua, enkä kyllä muista tykkäsinkö vai en. Oli siis ihan kiva.

4. Maksullinen seura

 

Maksoin matkat ja siskokulta tuli kotiin elikkä mummolaan vahtimaan tätitettäviä, että päästiin Rogerin kanssa laskettelemaan. Iso kiitos! Neiti jäi samalla mummolaan pitkästä aikaa yökylään. Oli kuulemma mennyt ihan hyvin, mitä nyt tunnin olivat illalla nukuttaneet. Ukin kanssa olivat aamupalalla syöneet pullaa hillolla ja voilla...

5. Neidin nauru eläinkaupassa

 

Kauppareissun yhteydessä käytiin eläinkaupassa ja voi sitä iloa ja ihmetystä, kun neiti näki akvaariokaloja. Onnen naurua kuunnellessa rupesi itseäkin kamalasti hihityttämään. Oman lapsen nauru on kyllä yksi kauneimmista äänistä. Kyllä meillä muutenkin nauretaan, mutta reaktio oli vain niin spontaani ja yllätti. Tylsänä aikuisena kun mietin mitä hauskaa kaloissa on? 

Sää oli pilvinen ja harmaa, joten kuvatkin Kolilta ovat sitä luokkaa.

Vauva neljä kuukautta

Meidän nuori herra käyttää vaatekokoa 74 eli pituutta riittää. Nyt on käytössä yhdet samat housut, mitkä isosiskolla oli hoidon aloittaessaan yhdentoista kuukauden iässä. Yrittää kovasti punnertaa itseään istuvampaan asentoon sylissä ja rakastaa katsella muita ihmisiä. Äiti on suosikki ja Orvo osoittaa mieltään, jos joutuu kärsimään toisten sylissä ja äitiä ei näy. On kääntynyt pari kertaa selältä vatsalleen. Siskon kanssa leikkivät mielellään yhdessä. Tai no lähinnä isosisko käyttää pikkuveljen mahaa muumien leikkialustana tai huolehtii siitä, että veljellä on peittoa pään päällä.

Vauva on maistellut perunaa ja porkkanaa. Odotin ensimmäisestä ruokailukerrasta huutomyrskyä, mutta naureskeli vaan. Taisi tietysti vieressä seisovalla kauniilla kummitädillä olla posiitivinen vaikutus. Lempiruoka on edelleen omat nyrkit. Harvassa ovat sellaiset valokuvat missä nyrkit eivät olisi suussa. Uutena vuotena herra katseli rauhallisena ilotusta, mutta kolme kuukautta vanhemman serkkutytön hihkumiset saavat aikaan hillittömän itkukohtauksen. 

Lyhennettynä: Orvo syö ja kasvaa, ei tykkää tytöistä, mutta äiti on lemppari. 

Juu olen rakastunut PicMonkeyn kuvanmuokkausohjelmaan. Tälläinen atk-taidotonkin osaa näprätä.

Mamma hullaantui = alennusmyyntiostomania

Pääsin viikonloppuna kaupungille viipottamaan ilman Jarrua ( = Roger) ja lapsia. Alennusmyynnit alkavat vedellä viimeisiään ja pari(kymmentä) vaatekappaletta tarttuikin mukaan. Paria vaatetta lukuunottamatta kaikki oli vähintään -70% alennuksessa. Harvemmin shoppailen, joten kahdesti vuodessa tapahtuva alennusmyyntiostomania sallittakoon. Uutta vaatetta sai edullisemmin kuin toisen vanhaa kirpputorilta. Yllätyin iloisesti Joensuun tarjonnasta Kuopion pettymyksen jälkeen. 

Jännitti palata kotiin muhkeine kasseineni, kun mietin saisinko (minun mielestäni aiheettoman) läksytyksen rahankäytöstä. Olin varustautunut shoppailuani tukevilla argumenteilla, mutta ovelana kettuna jäi perustelut tarpeettomiksi. Ajattelinpa nimittäin rakasta aviomiestäni ja nappasin alesta hänelle t-paidan ja bokserit. Nämä veivät huomion lopuilta vaatepussukoilta, joita yritin seläntakana piilotella.

No mitä tuli ostettua?

Kuvista puuttuu Rogerin kamppeet, minun parit uudet huivit ja Vilasta ostamani ihana takki. 

 

Mekkoja Lindexiltä. 

Hei hei sisko

Käytiin sunnuntaina Kuopion Matkuksessa toteamassa, että olipahan laimeat alennusmyynnit. Löysin vauvalle ensi talveksi Reimatecin toppahaalarin (tälläisen), mutta en ole varma onko se ruma vai ei. Siis toppahaalari, vauva on yhtä söpö ellei söpömpi kuin ennenkin. Voi kun sitä suloisuutta voisi johonkin purkittaa ja avata sitten kun lapset ovat teini-iässä. 

Samalla reissulla kannustettiin veljen hevosta raveissa. Juoksi hienosti nelossijan, viimeistä suoraa lukuunottamatta oli ihan kärkikahinoissa! Roger löi vetoa sijoituksesta. Hyvä kun penkillä pysyin, niin kovasti jännitti. Voitosta olisi tullut mukava summa shoppailurahaa.

Maanantaina sitten "pääsin" uudestaan Savon seudulle, kun lähdettiin viemään siskokultaa opiskelupaikkakunnalle. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen kesäkuussa, kun sisko lähti ulkomaille. Sisko tuli takaisin vanhempien varastohuoneeseen ja minä jatkoin kirjoittamista. Halusin jatkaa lempireseptien ja muiden höpöhöpöjuttujen muistiin laittamista.

En vielä sitä tajua, mutta on arki varmasti erilaista, kun toista ei voi soittaa paikalle pelastamaan arjen kaaokselta. Lisäkädet kauppareissuilla tai kirpputorikierroksilla ovat olleet tarpeen ja siskoa tulee hirmuinen ikävä. Naurettava huoli toisen pärjäämisestä vieraalla paikkakunnalla jyllää mahanpohjassa, vaikka enemmän olen huolissani omasta pärjäämisestäni. Luotettava lapsenvahti meni ja lähti melkein 200 kilometrin päähän. KIITTI VAAN. :D  

Neidiltä kysyin: "mitä nyt tehdään, kun täti muuttaa pois?". Toteava vastaus kuului: "lumiukko".Vielä on liikaa pakkasta, mutta heti kun lauhtuu tehdään iso ja komea lumiukko. Mitäköhän loppuviikko tuo tullessaan? 

Meillä lauletaan

Me ollaan Rogerin kanssa kaksi täysin musikaalisesti lahjatonta tapausta. Minä olen soittanut ala-asteella nokkahuilua ja sitäkin korvia kiduttavalla tavalla. Mutta kysynpähän vaan voiko sitä muulla tavalla soittaakaan? Ei ainakaan meillä päin. Kummankaan suvusta ei löydy konserttipianistia ja kaikissa virren veisuu juhlissa on hyvin hiljaista, kun kukaan ei halua laulaa...

Ollaan haluttu katkaista kierre ja tukea lastemme musikaalisuutta laulamalla ja kuuntelemalla musiikkia. Kerttu on käynyt isin kanssa 1,5 vuotta musiikkileikkikoulussa ja toiveena olisi, että Orvo aloittaisi ensi syksynä. Tarkoituksena on tukea ja kannustaa, ei hampaat irvessä pakottaa lasta muskariin tai myöhemmin soittotunneille. Olisihan se hienoa, jos neiti joskus osaisi nuoteista soittaa paljon onnea vaan. Joo joo, lapset ovat pieniä ja liian aikaista asettaa heille turhia paineita, mutta joka vanhemmallahan on lapsiin liittyviä haaveita. Minä ainakin voin käsi ojossa tunnustaa, että mietin tässä yksi päivä millaista on olla mummo ja miten ihania lapsenlapset olisivat.

Nyt kun arkipäivät möllötetään lasten kanssa kotona, on viikottainen muskari Kertun ja Rogerin oma hauska yhteinen juttu. Samalla neiti näkee toisia tuttuja lapsia.

Joululahjaksi lapset saivat Soivan laulukirjan. Kirjassa on 50 suomalaisen lastenlaulun sanat ja nuotit. Nappia painamalla saa myös pianosäestyksen, jonka mukana on helppo laulaa. Kirjan laatineen Soili Perkiön sanoin: "Laulujen avulla rakennetaan pohjaa kielelliselle, emotionaaliselle ja älylliselle kasvulle, kuten myös sosiaalisille taidoille". Suoraan sanottuna olen ihan paska muistamaan laulujen sanoja, joten laulukirja on huippu apu ja viihdyke arkeen. Ollaan monesti korvattu tavanomainen lukuhetki ennen päiväunia laulamalla jos sun lysti on, hämähämähäkkiä ja viittä pientä ankkaa. 

Laulaa en osaa. Minusta pääsevä kimitys on kamalaa kuultavaa, mutta tärkein yleisö eli neiti ei ole vielä valittanut. Meillä on ollut hurjan hauskaa hoilottaessa yhdessä. Ainut huono puoli kirjassa on, että laulut alkavat heti kun painaa play-nappia, mikä saattaa alussa yllättää.

Suosittelen lämpimästi.