Viime viikon viisi parasta (top5)

Viime viikolla tapahtui ja sattui (mustelmista päätellen) ja ajattelin kirjata niitä parhaimpia paloja ylös. Huippu viikkoon mahtui myös otsassa olevan patin kasvattamista. Vitutuskäyrää nostivat Rogerin pitkät työpäivät, sähkökatkot, Ukko-Kolin puutteelliset opasteet ja silittäessä saatu palovamma. Näin pari mainitakseni... 

1.Vuosipäivä

Kuusi vuotta ollaan Rogerin kanssa heilasteltu ja vieläkin tykkään. Tunne taitaa olla molemminpuolinen, kun rakkauspakkaus hemmotteli ja vei minut Kolille laskettelemaan. Päästiin lopulta perille, vaikka meinattiin eksyä ja ajettiin aluksi vika paikkaan. Luulisi yritystoimintaa vaikeuttavan, kun asiakkaat eivät löydä perille. Ihmekkös, kun oli vähän väkeä laskemassa. Oli ihanaa päästä ulkoilemaan, höpisemään ja viettämään aikaa kahdestaan. 

2. Neidin hiustenleikkuu

Vihdoinkin rakas lapseni ei näytä 90-luvun jääkiekkojoukkueen jäseneltä. Hei Hei takatukka! Äiti ja tytär olivat molemmat kovin jännittyneitä suuren tapahtuman koittaessa, mutta onneksi osaava kampaaja hoiti homman niin sanotusti maaliin.

3. Vares - Sheriffi

Kävin elokuvissa äidin kanssa katsomassa uusinta Varesta. Olin iloisesti yllättynyt elokuvasta - ennen loppukohtausta. En tykkää elokuvista, joiden lopussa päähenkilö toteaa: "No ei mulla kyllä mitään perusteluja ole miksi näin päättelen, mutta tuo kaveri teki sen". Minun juttuni ovat enemmänkin Agatha Christie tyyppiset pitkät päättelyt henkilön syyllisyydestä. Sheriffi on yksi harvoista Mäen kirjoista mitä on tullut luettua, enkä kyllä muista tykkäsinkö vai en. Oli siis ihan kiva.

4. Maksullinen seura

 

Maksoin matkat ja siskokulta tuli kotiin elikkä mummolaan vahtimaan tätitettäviä, että päästiin Rogerin kanssa laskettelemaan. Iso kiitos! Neiti jäi samalla mummolaan pitkästä aikaa yökylään. Oli kuulemma mennyt ihan hyvin, mitä nyt tunnin olivat illalla nukuttaneet. Ukin kanssa olivat aamupalalla syöneet pullaa hillolla ja voilla...

5. Neidin nauru eläinkaupassa

 

Kauppareissun yhteydessä käytiin eläinkaupassa ja voi sitä iloa ja ihmetystä, kun neiti näki akvaariokaloja. Onnen naurua kuunnellessa rupesi itseäkin kamalasti hihityttämään. Oman lapsen nauru on kyllä yksi kauneimmista äänistä. Kyllä meillä muutenkin nauretaan, mutta reaktio oli vain niin spontaani ja yllätti. Tylsänä aikuisena kun mietin mitä hauskaa kaloissa on? 

Sää oli pilvinen ja harmaa, joten kuvatkin Kolilta ovat sitä luokkaa.