Uudet tuulet puhaltaa

Edellisten kahden vuoden aikana olen muuttunut rennommaksi. Enää en tuskastu, jos suunnitelmat muuttuvat vaan minulla on yleensä plan B ja C takataskussa varalta. Onko kotiäitiys ja lasten kanssa eläminen muuttanut minua rennommaksi vai olenko liian vanha nipottamaan ihan joka asiasta. Tämä ei tarkoita sitä, etten tuskastu perheen miehiin kun juhlapäivän aamuna on aidantekotalkoot. Roger kyllä kuulee motkotusta, jos jättää tiskikoneen täyttämättä tai maitopurkit pöydälle, mutta samanlaista maailman tuskaa en enää tunne, jos joku asia muuttuu yllättäen tai lapsi haluaakin itse päättää kerhopäivänä vaatteensa.  

Vielä eilen aamusta olin siinä uskossa, että tänään juhlitaan vappua nelistään munkkeja paistaen ja grillaten. Yllättäen mummo ja ukki ottivat Kertun mukaan vappureissulle ja tällä hetkellä neiti nauttii auringon paisteesta 600 kilometrin päässä. Nähtävästi reissuun lähtö valmistautumatta ei traumatisoinut tyttöä. Eilen nauroi kihertäen kun kuuli pääsevänsä seikkailemaan - tosin jouduin tarkentamaan, että tällä kertaa ei pääse Portugaliin vaan vain Satakuntaan asti. 

Kertun lähtiessä reissuun ajattelin, että tehdään Orvon kanssa meidän vakituinen pyörälenkki ennen kuin Rogeri pääsee töistä munkkeja paistamaan, mutta kummityttö tulikin hoitoon. Isänsä lähti hakemaan meille pieniä vasikoita. Yllättäen ne oli pakko hakea juurikin vappuaattona... Muksuista on kivasti seuraa toisilleen, kun ikäeroa ei ole kuin muutama kuukausi. Sain molemmat jopa päiväunille! 

Työkuviotkin ovat muuttuneet tänä keväänä useamman kerran. Alun perin minun piti palata töihin syksyllä. Sitten päädyinkin toiseen ratkaisuun ja olin palaamassa töihin jo toukokuun alusta. Pari viikkoa sitten tapahtui seuraava jännäkäänne ja vaihdoinkin työpaikkaa! Uusi työ alkaa koulutuksella toukokuussa ja olen innoissani. Mutta nyt pieni herra huutelee pinnasängystään, joten:

 

Hyvää vappua! 

 

Laku-valkosuklaapalat

Meillä oli lauantaina puuvaraston rakennustalkoot (osa 543) ja tein kahvipöytään salmiakin ystävän herkkupiirakkaa. Todella hyvää ja onneksi maistui myös muillekin. Ohje löytyy Kodin Kuvalehdestä (5 / 3.3.2016) 

Pohja:

200 g voita  

5 munaa 

2½ dl ruokokidesokeria 

5 dl vehnäjauhoja 

 ½ dl kaakaojauhetta 

 1 rkl lakritsinjuurijauhetta 

 2 tl leivinjauhetta  

2 dl maitoa

Sulata ja jäähdytä voi. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen voisulan ja maidon kanssa. 

Kaada ja levitä taikina leivinpaperoidulle, reunalliselle uunipellille. Paista kakkulevyä 200-asteisen uunin keskitasossa 15 minuuttia. Jäähdytä kakkulevy.

Kuorrutus:

 

75 g lakritsitoffeeta (esim. hopeatoffee) 

 ½ dl kuohukermaa 

150 g valkosuklaata  

400 g maustamatonta tuorejuustoa

 ½ dl tomusokeria 1 (luomu)sitruuna

 1 rkl sitruunan mehua

Paloittele lakritsitoffee kattilaan. Lisää kerma. Kuumenna keskilämmöllä sekoitellen, kunnes karkit sulavat kermaan. Keitä vielä 2 minuuttia ja jäähdytä kastike jääkaappikylmäksi.

Sulata valkosuklaa. Kaada suklaasula tuorejuuston joukkoon samalla vatkaten. Sekoita kuorrutukseen myös tomusokeri, raastettu sitruunan kuori ja sitruunan mehu.

Levitä valkosuklaakuorrutus kakkulevylle. Kaada päälle lakritsikastikeraidat.

Koristelin vielä turkinpippurirouheella.

 

Toinen tunika

Viimeiset viikot kotiäitiyttä ovat edessä ja aion käyttää aikani hyvin. Ompelen, pyöräilen ja ehkä siivoan ne keittiönkaapit, joiden järjestämistä olen edelliset kolme vuotta tehokkaasti vältellyt. Kokeilen myös uusia reseptejä ohjejemmastani, jotta uuden arjen alkaessa tavallinen jauhelihakastike maistuu taivaalliselta. Viime viikolla kokeilemani tonnikalalasagne ei maistunut lapsille lainkaan, mutta  punajuuri-koskenlaskija-jauhelihamurekkeesta tuli koko perheen uusi suosikkiruoka.  

Tämä mekko on samalla kaavalla kuin ensimmäinen tunika. Kangas on vanhan mummon vanhasta paidasta, joten vältyin hihansuiden ja kaula-aukon huolittelulta (JESS). Äitini raahasi paidan länsi-Suomesta, koska "kyllähän sää pilkuista tykkäät". Ja kyllähän minä tykkään, mutta paita oli mallia lyhyt ja leveä, joten käyttämättä jäi. Kangas oli hyvässä kunnossa ja tokkopa hamstraaja mummoni oli paitaa edes pitänyt, joten tein siitä Kertulle tulevalle syksylle päiväkotimekon. Mekkoa pukiessa voin kertoa Kertulle isomummosta ja väkevistä yskänpastilleista, hienoista lapasista ja upeasta kukkamaasta.

Ohjeeseen verrattuna lisäsin helmaan pituutta ja muokkasin kaavaa, että takaosa ei ole pidempi. Hihoista jäi ylimääräistä kangasta ja teinkin taskun mekkotehtaan kaavalla mekkoon. 

Albufeira: Alto da Colina

Merinäköala

Matkamme toinen hotelli Alto da Colina sijaitsee kivenheiton päässä Alfagaresta. Alfagaresta onneksi järjestyi minibussilla kyyti uuteen majapaikkaan, eikä tarvinnut kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa jalkapatikalla raahautua. Siihen nähden miten paljon aikaa ja vaivaa meni hotellisotkua selvitellessä ja vaihtoa tehdessä, olivat Lomamatkojen korvaukset minimaaliset. Eikä korvauksia olisi herunut, jos niitä ei olisi osannut vaatia.

Siinä missä Alfagar on vehreä ja isolle alueelle levittyvä, Alto da Colina on tavallinen hotellikompleksi, joka koostuu kahdesta isosta rakennuksesta. Nättiä oli tässäkin hotellista, mutta kuvia ei tullut otettua läheskään niin paljon kuin Alfagaressa. Onneksi mummo, Pulla & Eke lähettivät minulle omia otoksiaan, että pääsen tekemään kuvakirjaa meidän maailmanmatkailija Kertulle.

Hotellihuoneesta löytyivät liesi, jääkaappi, kahvin- ja vedenkeitin ja leivänpaahdin. Jännitettiin, onko kyseessä perus hotellihuone, jossa on ainoastaan pieni minibaari, johon täytyy ängetä lasten välipalat. Onneksi ei!

Hotellin sisällä oli kaksi allasta; syvempi "aikuisten" allas ja sitten lapsille oma matala lätäkkönsä. Lasten allasta ei oltu lämmitetty, joten pienet porskuttelivat aikuisten sylissä isommassa altaassa. Viidellä eurolla sai vuokrattua tunniksi saunahuoneen, jossa oli tavallinen suomalainen sauna ja höyrysauna. Tämä oli huippu juttu, koska Kerttu paleli kovasti jo ensimmäisen pulahduksen jälkeen eikä toista kertaa halunnut edes uimaan.

Ulkona allas-alueita oli kummallakin puolella hotellia ja lapsille oli kaikennäköistä liukumäkeä. Yhtenä vai kahtena päivänä oli lopulta niin lämmin, että vedettiin uikkarit päälle ja käytiin vähän varvasta uittamassa altaissa ja rohkea kummityttö kävi jopa mäkeä laskemassa. 

Hotellilla oli yksi leikkipuisto, jossa muksut kävivät touhuamassa iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kertun mukaan Portugalissa oli parasta leikkiminen veljen ja serkun kanssa ja leikkipuistot. Haluaisi kovasti uudestaan reissuun ja kyselee aika ajoin milloin lähdetään.

Tennistä pelattiin pari kertaa, välineet pystyi vuokraamaan vastaanotosta. Minä kokeilin lajia ensimmäistä kertaa ja se oli hauskaa. 

Tästä hotellista huomasi, että sesonki ei ole vielä alkanut: hotellin yhteydessä oleva ruokakauppa - kiinni, allasbaarit - kiinni & pieni köysirata - kiinni. 

Hotellien lähistöllä ei ollut ravintoloita ja monena iltana tulikin käytyä hotellin omassa buffet-ravintolassa. Ravintolassa oli monipuolisesti paikallisia ja brittiläisiä herkkuja, hintaan sisältyivät viinit, lasten ei tarvinnut odotella ruokaa ja saivat muutakin kuin ranskalaisia. Jälkiruokapöytäkin oli joka ilta erilainen. Seuraavalle reissulle all inclusivea täytyy harkita, sen verran helppo ja nopea ratkaisu. Tykkäsin kovasti ravintolan ruuista ja joka kerta tuli maisteltua uusia herkkuja. Aamupala ei valitettavasti ollut yhtä hyvä kuin Alfagaressa, vaikka menu oli ihan sama! Ihme juttu.

Ensimmäinen tunika

Syksyllä ompelin kansalaisopiston kurssilla paidan ja se meni kaula-aukon kohdalta ihan plörinäksi. Nähtävästi vedin kangasta ommeltaessa, eikä edes höyryttäminen silitysraudalla pelastanut kupruilevaa pääntietä. 

Tätä toista "paitaa" tehdessä jännitti, että tuleeko sutta ja sekundaa. Pitkään mietin uskallanko käyttää syksystä asti hillomaani kangasta vai pitäisikö harjoitella ensin jollain ei-niin-ihanalla kankaalla. Päätin ottaa riskin ja kerrankin se kannatti. Ensimmäistä kertaa ratkoin saumurin ommelta, kun leikkaamani resori ei meinannut riittää kaula-aukolle ja kaksoineulan kanssa tappelin niin pitkään, että purin aikaisemmat ompeleet ja tyydyin ompelukoneen jousto-ompeleeseen. Hihat jäivät vähän pitkiksi, mutta mahtuupahan vielä syksyllä päiväkodissa. Täytyy todeta, että olen ihan tyytyväinen tulokseen ja kärsin vakavasta ompeluvimmasta. Järjestäisipä joku meillä päin ompelulanit!

Neiti halusi laittaa heti tänään tunikan päälleen, eikä pienet (ja isot) tahrat tomaattikeittoa haitanneet, kun välttämättä täytyi mekkoa vielä päällään pitää. Kultarakas halusi vielä illasta esitellä äidin hänellä tekemää mekkoa kaverilleen.

Kangas on Pehemiän rupupussista ja kaava on Ottobren (kevät 1/2016) Gissa Vem. Ompelukurssin opettaja kaavoitti hihat koko pitkiksi ja lisäsin helmaan pituutta muutaman sentin. Pääntien huolittelin ohjeesta poiketen Mutturalla blogin ohjeen mukaan. Tunika on tarkoituksella takaosasta pidempi. Kangasta leikatessa ensin luulin, että kaavojen piirtämisessä oli sattunut virhe, mutta sitten ymmärsin katsoa hieman tarkemmin. Toinen tälläinen on jo suunnitelmissa, kankaan valinta vain tuottaa vaikeuksia.

 

Albufeira: Huoneistohotelli Alfagar

Matkaa varatessa ja lomaa odotellessa minulla on tapana hulluna googletella matkakohdetta ja hotelliarvioita. Harmi vaan, että lomakohteiden hotelleista on varsin vähän kommentteja suomeksi. Ajattelin kertoa meidän hotelleista, jospa olisi apua jollekin joka on varaamassa matkaa Albufeiraan. En löytänyt suomalaisia blogikirjoituksia Albufeirasta kuin pari hassua ja nekin useamman vuoden takaa.

Arvioija eli minä olen kohta kolmeakymppiä hiipivä nainen, joka on matkustellut ainoastaan Euroopan lomakohteissa ja joka toivoo varaamaltaan kolmen tähden hotelilta viiden tähden loistoa. Olen yllättävän tarkka hotellien siisteydestä ja arvostan hyvää asiakaspalvelua.

Alfagar 

 

Alfagarilla on sekä hotelli- että huoneistopuoli ja mummo oli varannut kaksi huoneistoa; kaksion ja kolmion. Valitettavasti matkanjärjestäjällä Suomessa sattui virhe ja saimmekin ainoastaan kaksi kaksiota. Vapaita kolmioita ei Alfagaressa ollut, mutta kahden yön jälkeen seurueellemme järjestyi oikean kokoiset huoneet lähellä sijaitsevasta Alto da Colina -hotellista, joka on Alfagarin "sisarushotelli". 

Hotellin puolella on vastaanotto ja sieltä saatiin todella ystävällistä palvelua. Meillähän (= Rogerilla) meni pitkään selvittäessä Lomamatkojen virhettä respan kanssa, joten henkilökunta kävi parissa päivässä tutuksi. Saatiin myös paljon hyviä vinkkejä, kun oltiin menossa sightseen bussiin.

Huoneistomme oli ensisilmäyksellä siisti, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että huonekalut olivat pölyn peitossa ja ikkunat pesemättä. Sukkien pohjat muuttuivat heti harmaaksi kun vähän aikaa tepasteli huoneessa ilman kenkiä. Melkein huoneemme vieressä oli mineistä minein minimarketti, josta oli näppärä käydä iltapalaa huoneeseen. 

Varsinainen isompi uima-allasalue on hotellin edessä (tai takana, miten sen nyt katsoo), mutta alueella oli myös ainakin kolme muuta pienempää allas-aluetta. Uima-allas alueet olivat todella kauniita ja tylsän näköisiä suorakaiteen muotoisia altaita ei ollut yhtäkään. Lapsille oli pääaltaan vieressä oma polskuttelu alueensa, jossa oli jopa kaksi isompaa liukumäkeä ja keskimmäisen kuvan kompleksi. Ulkoaltaita ei lämmitetä ja ilmat olivat vielä aika viileät, joten vesileikit jäivät meiltä tässä hotellissa välistä. Uinti-intoa laimensi myös iltaisin ilakoivat lokit, jotka kylpivät pääaltaassa sydämmensä kyllyydestä. Lastenaltaassa oli myös aika paljon roskia. 

Ei uitu meressä korkeiden aaltojen ja kylmän veden takia, mutta miten näppärä oli käydä rannalla, kun piti mennä vain pitkät portaat alas ja olit perillä. Rannalla ei ollut palveluita, mutta meille riitti hiekkakakkujen tekeminen, simpukoiden metsästys ja rento oleskelu. Minäkin osasin ottaa rennosti, enkä ollut suuna päänä syöksymässä joka paikkaan. Matkaseura saattaa olla eri mieltä, mutta parannusta on ainakin tapahtunut!


 

Hotellilla oli kaksikin lasten leikkipaikkaa ja joista varsinkin lasten altaiden vieressä oleva oli meidän pienille muksuille mieluinen. Isomman leikkipaikan vieressä on myös hotellin ravintola, jota en kyllä suosittele. Hintatasoon nähden kallista ruokaa, jota joutui odottamaan pitkään eikä edes ollut kovin maistuvaa. Asiakaspalvelukin oli vähän tahmeaa. Erehdyttiin ja käytiin ensimmäisenä päivänä siellä syömässä, eikä toiste menty. 

Hotelli oli nappi valinta perhelomalle, eikä huoneiden epäsiisteys ollut kuin pieni miinus. Pelkästään hotellissa oli paljon tekemistä ja nähtävää lapsille, enkä nähnyt Albufeiran vanhan kaupungin alueella leikkipaikkoja lapsille. Runsaan aamupalapöydän parasta antia olivat ehdottamasti herkulliset pannukakut! Kuvaa en ottanut, kun kuvan ottaminen tuli mieleen vasta, kun tuijotin ähkyssä tyhjää lautasta.

Taaperon loma-asu

Meidän ensimmäisen hotellin (Alfagaren) takaa meni rappuset alas rannalle. Ranta oli ihanan lähellä ja kolmena päivänä tuli vietettyä siellä aikaa. Merivesi oli vielä liian kylmää uimiseen, mutta lapset viihtyivät hiekkakakkuja rakentaessa ja kiviä etsiessä. Tälläinen asukokonaisuus oli Orvolla yhtenä rantapäivänä.

Lippis - H&M

Aurinkolasit - ?

Kauluspaita - H&M (second hand)

Housut - Zara

Kevätnäyttely

Etelänloma on lusittu ja haaveilu seuraavasta reissusta on alkanut. Tsiljoona kuvaa tuli otettua ja ajattelin palata reissujuttuihin vielä myöhemmin. Esittelen ainakin meidän molemmat hotellit, jotka olivat tosi viihtyisiä ja lapsiystävällisiä. Matkatoimiston virheen vuoksi jouduttiin vaihtamaan hotellia kahden ensimmäisen yön jälkeen. 

Palattiin tosiaan reissusta perjantaina ja ollaan ehditty touhuta jo vaikka mitä! Ukki oli teurastanut pari ammua meidän reissussa ollessa ja perjantai-iltana lasten mentyä nukkumaan pakattiinkin jauhelihaa ja pilkottiin paistilihoja pitkälle yöhön. Laukut on purettu, ruokaostokset hoidettu ja käytiin siskokullan kanssa katsomassa kansalaisopiston kevätnäyttely. Kevätnäyttely oli viimeistä päivää tänään esillä ja minunkin pari työtä oli siellä näytillä. Aina jaksan ihmetellä miten taitavia toiset ovat kädentaidoissa ja miten paljon erilaisia asioita voi oppia kansalaisopistossa.

 

Mummon verhoista tehty mekko. 

Sisko tilasi miulta jo alareunan meikkipussukan.

 

 

 

Pitäisi vielä opetella tekemään tuollaisia.

Upea peili. Tälläisen kelpuuttasin meillekin.

Posliininmaalausta ja koruja.

 

 

Klipsitöitä.

Pitsejä.