Orvo yhden kuukauden

Meidän pieni iso Orvo on jo kuukauden vanha. Hän katselee tutkivasti ympärilleen, nukkuu mieluiten öisin äidin vieressä ja on jo kuulemma mummolle ja isille hymyjä väläyttänyt. Orvo syö paljon (sekä rintamaitoa että nannia) ja oli viime viikon neuvolan mittauksessa 56 senttiä pitkä. Aiheuttaa ristiriitaisia tunteita isosiskossaan, välillä sisko rakastaa turhankin rajusti ja toisinaan: "auva pois, auva pois".

Roger lähti virallisesti tällä viikolla takaisin töihin (kävi kyllä siellä muutaman kerran isyysloman aikana..). Ihan hyvin meillä on kolmistaan mennyt. Välillä tuntuu, että kädet eivät riitä ja aika ei ainakaan käy tylsäksi. Pelkkä ulkoilemaan lähteminen on projekti, viimein kun ollaan kaikki valmiita ja pihalla, on tämä äiti jo hikinen ja väsynyt.

 Hetkittäin pitää itseään muistutella nauttimaan tästä ajasta ja pienistä asioista (se kun sattuu unohtumaan kun saa pissit päällensä tai kun pyykkivuori hyökkää päälle). Käytiin eilen kauniissa syyssäässä katselemassa, kun lehdet pudottelivat lehtiään. Harmi kun en ole taitavampi valokuvaaja, olisi ollut mahdollista saada upeita kuvia. Viime syksynä olin Kansalaisopiston valokuvauskurssilla. Nyt tuntuu, että mitään ei jäänyt kurssista mieleen. Varmasti äitiysdementian vika! 

 Vietiin samalla kanoille kuivaa leipää.