lauantai 23. heinäkuuta 2016

Vihaan ponilaukkua


Ponilaukku on Kertulle rakkain lelu
Laukku jos katoaa nouse melu
Iltaisin ponia etsitään kaapin alta ja päältä
Löydätkö ponilaukkua mistään täältä?
Uni ei tule, jos ei löydy laukkua rakasta.
Ponia etsitään takasta ja joka nurkasta
mutta ei sitä löydy edes vaatekorista.

Äitiä vituttaa ponia iltaisin etsiä.
Tähän täytyy joku ratkaisu keksiä.
Ilta on äidin omaa aikaa,
saa olla hiljaa ja sohvalla makoilu alkaa.

Ovela äiti ratkaisua pohti.
Maanantaina on suunta kappahalia kohti.
Nyt kaksi uutta ponilaukkua hommataan
ja kädet ristissä toivotaan,
että laukut pysyvät mukana,
eikä rakas neiti ehdi niitä hukata.

Yksi uusi laukku pääsee hoitoon mukaan.
Eikä äiti ala pillittää, sen lupaan,
kun kerta neidillä on hoidossa ponilaukku mukana.
Uudessa arjessa mukana ja tukena,
on hyvä olla ponilaukku mukana.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

En olisi uskonut.

Roger, muksut ja mummo lähtivät sukuloimaan Länsi-Suomeen. Mielessäni olin jo toista viikkoa hehkutellut miten vapaailtoina syön karkkia, nautin elämästä, teen pitkiä pyörälenkkejä, pakastan marjoja, katson vikingsien neljännen tuotantokauden ja ompelen muksuille pöksyjä hoitouraa varten. Eilen se sitten iski. Hirmuinen ikävä ennen kuin reissu edes oli alkanut. Tänään hiljainen talo ja tekemättömät kotityöt saavat mielen levottamaksi ja yritän hillitä itseäni, etten tykitä Rogerin puhelinta täyteen what`s up - viesteillä. Rakastan yksinoloa, mutta nähtävästi enää vain parin tunnin kerta annoksina. Missä oot siskokulta? Tarvitsen halittavaa. 

Kuva Outokummun vanhalta kaivokselta ja ei muuten liity mitenkään aiheeseen.