Hei Hei mitä kuuluu?

...Sä kysyt ja kaikki on ok. 

Kaikki on todellakin ok. Aika on hujahtanut kuin tiimalasin hiekka ja yhtäkkiä huomasin, että on kulunut 10 päivää siitä kun olen viimeksi tänne avautunut ja on 12 päivää Orvon ensimmäisiin syntymäpäiväjuhliin(!). Miun pieni vauva aloittaa ensi viikolla muskarin 1-vuotiaiden ryhmässä ja tajusin, että miulla on ainoastaan hataria muistikuvia edellisestä vuodesta. Vähän harmittaa, että kuluneen vuoden aikana käytin enemmän aikaa tiskikoneen tyhjentämiseen kuin "pikkuruisen" vauvan nuuhkimiseen. Harmittaa, että en ottanut tsiljoonittain kuvia tai merkinnyt ylös isoja merkkipaaluja, kuten kääntymään oppimista tai ensimmäistä hammasta. Harmittaa, että en väsymykseltäni osannut nauttia arjesta kuin nyt. Tai siis otaksun, koska muistikuvat ovat yhtä heikot kuin Rogerilla mökkireissun jälkeen. Ja jos Orvo jää meidän viimeiseksi vauvaksi niin kaikki tapahtuu viimeistä kertaa. Aika haikeaa.

Lomalla viimeinkin tai siis taas

Minä ja teknologia sopii yhtä hyvin yhteen suklaarouhe Skyr-rahkaan. Eli tosi huonosti. Eilen illalla kirjoittelin meidän lomatunnelmista, painoin julkaisu nappia, mutta mitä hemmettiä - se katosi, kuin kaasu saharaan. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi hankala kirjoittaa kännykällä, kun tää korjaa joka toisen sanan ihan muuksi. Saakohan sen jotenkin pois? :D

Mutta tosiaan, ollaan pienellä lomareissulla Satakunnassa. Ei ollut ehkä fiksuin idea lähteä ajamaan yötä vasten tai aloittaa karppaamista (tai larppaamista niin kuin matkapuhelin väittää), mutta enemmän ja vähemmän väsy-kiukkuisina päästiin perille.

Ollaan touhuttu kaikenlaista, mutta yksi asia mitä odotin (siskokullan näkeminen hyvänä kakkosena) oli shoppailuretki Rauman Jätti-Rättiin. Muuton takia jo edullisista hinnoista oli 20% veks ja voi ihme mikä valinnan vaikeus iski. Meillähän kun ei miusta kangaskaupat monipuolisuudellaan loista... Kaikenlaista on jo suunnitteilla, ainakin Juniorille housuja, neidille rusettipipoja, tunikaa, legginsejä ja prinsessamekkoa. Pää surra ideoita, mutta samalla jännittää onnistuminen. Onneksi harjoitusmateriaali ei heti lopu!

Alhaalla on puuvilla ja ylhäällä trikookankaat. 

Sesonkiherkku: Mansikkabrita

Täällä Karjalassa mansikkakausi on vielä meneillään ja meidänkin taloudesta löytyy arviolta 13 kiloa mansikkaa pakkasesta. Mietin, tekisinkö vielä mansikkahilloa vai keskitynkö mustikoiden poimimiseen. Mustikoita löytyy tänä kesänä sellaisistakin paikoista, missä yleensä löytyy vain pari hasssua kuivahtanutta marjaa. 

Alkukesäisin selailen erilaisia mansikkareseptejä, mutta päädyn aina tekemään vain jonkinlaisen mansikkakakkusen. Viime vuonna tein mansikkakinuskihyydykekakun ja tänä vuonna vuorossa oli yksinkertainen, mutta ah niin hyvä britakakku. Alkuperäinen ohje on Yhteishyvän sivuilta ja sieltä löytyy myös kuvalliset ohjeet (vink vink siskokulta).

125 g margariinia

1 dl sokeria

2 keltuaista

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

 

Marenki:

2 valkuaista

1,5 dl sokeria 

 

Täyte: 

2 dl kuohukermaa

1 prk (250 g) maitorahkaa

0,5 dl sokeria

mansikoita

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen vatkaten. Yhdistä leivinjauhe jauhoihin. Sekoita jauhot ja maito rasvavaahtoon. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Taikina ei riitä koko pellilliseen, vaan miulla jäi 1/3 pellistä tyhjäksi.

 

Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen joukkoon. Vatkaa kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Levitä marenki taikinapohjalle.

 

Paista pohjalevyä 175-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes marenki on kauniin ruskea. Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se kahtia.

 

Valmista täyte. Vaahdota kerma, sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Perkaa ja pilko mansikat.

 

Nosta toinen kakkulevyistä tarjoiluastiaan. Levitä päälle kerma-rahkaseos ja puolet mansikoista.

 

Nosta päälle toinen kakkulevy. Koristele halutessasi tomusokerilla.