Viikon naurut 5

Aamu alkaa kohteliaisuuksilla. 
Kerroin meneväni vessaan harjaamaan hiukset.

Kerttu 2,5 vuotta: "Sie äiti näytät ihan rölliltä."

Lasten IKEA huone

Tervetuloa meille! Lastenhuone on ainut nurkka meidän huushollissa, jota ollaan sisustettu ja laitettu mieleiseksi. Parin vuoden aikana järjestys on vaihtunut tiuhaan, mutta vielä seinissä on pysynyt sama vihertävä sävy ja sivuseinällä kaunis tapetti. Toivottavasti järjestys vaihtuu vielä kerran tänä kesänä, kun Juniori siirretään samaan huoneeseen Kertun kanssa. Seuraava isompi ostos onkin sopivan kerrossängyn ostaminen, mutta se saa odottaa ainakin ensi kesään.

Kaikki huonekalut (paitsi pieni punainen tuoli) ovat Ikeaa. Ollaan siis kuin tosielämän esittelyhuone konsanaan, hahaa! Ikeassa on vaan parhaat säilytysratkaisut lapsiperheille ja minusta heillä on mainio hinta-laatusuhde tuotteissaan. Ja mikään muu huonekaluliike ei myy niin hyviä lihapullia. 

Raidalliset pimennysverhot ovat neidin mielestä "plinsessavelhot"

 Lipastoon mahtuvat vielä neidin kaikki mekot. 

Osa mekoista kuitenkin roikkuu koristeena. 

Viime vuoden heinäkuussa kerroin, että ollaan ostettu leikkikeittiö.

Meni ainoastaan 11 kuukautta, että saatiin keittiö maalattua ja kasattua... 

Hyvä meidän joukkue! 

Koristeena ikkunasyvennyksessä on yhdessä askartellut vessapaperirullapuut.

 

Halusin ehdottomasti tuon lammassängyn. Se on niin symppis. Punaisella jakkaralla istutaan iltaisin ja luetaan iltasatu. Tuoli tai jakkara - mikälie on muuten paikallista käsityötä ja aivan mainio.

Salainen kesäpahe

Haluaisin olla se tyyppi, joka osaa keskustella venäläisistä klassikkoromaaneista ja joka ymmärtää runouden moniuloitteiset merkitykset. Tyyppi joka lukee innoissaan historiallisten henkilöiden elämänkertoja ja sivistää itseään lukemalla kirjallisuutta talouden ja kulttuurin aloilta. Jos sitten eläkkeellä...

Minä luen viihteellistä hömppää, joko romantiikkaa tihkuvaa lässytystä tai verisiä murhamysteereitä. Sellaisia kirjoja, joista on joko tehty tai ainakin pitäisi tehdä televisiosarja tai elokuva. Salainen kesäpaheeni onkin Tuija Lehtisen romaanit. Kirja käteen, aivot narikkaan, namupussi viereen ja jalat ylös = täydellisen loman resepti. 

En oikein edes tiedä miksi en mainitse näitä kirjoja, jos joku kysyy mitä olet viime aikoina lukenut. Haavelemaani kirjahyllyynkään alennusmyynneistä hamstraamani kirjat eivät tule pääsemään. Ehkä se johtuu siitä, että nämä ovat äitini sukupolven kirjoja. Ainakin muistelisin, että mummokin on näitä lukenut. 

Ja onhan juoni samankaltainen melkein joka kirjassa. Itsenäinen nätti (mutta ei liian kaunis) sinkkutyttö tekee uraa pienessä kaupungissa. Hänen elämässään on pari miestä, joista yrittää selvittää kuka on se herra oikea. Onko se tuttu, turvallinen ja tylsä kaveri vai komea häilyvä tyyppi, jonka tunteista ei ota selvää. Ja joo, tottakai se tuttu ja turvallinen saa pakit. Voi myös käydä niin, että alussa hyvältä tyypiltä vaikuttava kaveri paljastuukin kaksinaamaiseksi siaksi, joka yrittää käyttää päähenkilöä oman edun tavoittelemiseen. Lopulta päähenkilö ja häilyvä mies ymmärtävät miten syvästi toisiaan kohtaan tuntevat ja elävät elämänsä onnellisesti loppuun asti. Aurinkoisiin kesäpäiviin sopii yhtä aurinkoinen ja imelä loppuratkaisu.

Mitä sinä luet? 

 

Ps. behind the scenes: 

Ekaa kertaa Zarassa!

Kesän ensimmäinen lomareissu koettu jo ennen juhannusta. Ensin sukkuloitiin Satakunnassa ja sitten lähdettiin pariksi päiväksi Helsinkiin. Reissun yksi odotetuimpia osioita oli shoppailureissu Zaraan. Selitinhän jo maaliskuussa into pinkeänä miten kirpputoripaikan tuotot käytetään tähän reissuun.

Itäkeskuksen yleinen surina, väsyneet ja kiukkuiset lapset ja kaikissa muissa kaupoissa alkaneet alennusmyynnit tekivät taikojaan ja tuhlasin yllättävän vähän. Hypetyksestä huolimatta rahaa paloi alle 60 euroa. Olin hieman pettynyt, sillä ensisilmäyksellä minusta Zarasta oli hankala pongailla vaatteita ja kun jotain kivaa sattui silmiin, niin oikeaa kokoa ei tietenkään ollut. Löysin kuitenkin mitä etsin: värikkäitä kesävaatteita Kertulle.

Parit söpöt shortsit helteitä odottamaan. 

T-paitoja:

Ostin kummitytölle samanlaisen roosan kesäpaidan pienemmässä koossa. 
Voivat serkut sitten söpistellä samistellen.

Ensimmäisen blogivuoden suosikit

Reissussa ollessa tajusin, että vuoden verran on tullut tänne kirjoitettua. Aika hyvin ihmiseltä, jolta jäävät uudet harrastukset viimeistään puolen vuoden rajapyykin kohdalla ja jonka harrastusromuhuone on täynnä aloitettuja projekteja ja toteutumattomia ideoita. On ollut risutöitä, isoäidin neliöiden virkkausta, korttien tekoa, leipomista ja nyt uusimpana pipojen ompelua. Toivotankin itselleni vielä monta hyvää vuotta tämän projektin parissa! 

Juhlan kunniaksi tässä tulee lukukertojen perusteella top 10. Ihan vaan bloggerin tilastoiden perusteella, en ole vieläkään saanut asennetuksi Google analyticsia.

Peltirieska

Nopea ja edullinen vierastarjottava, 
jota voi leipoa avuliaan taaperon kanssa. 

Sormiruokailijan kolme lounasta

Sormiruokailu kiinnostaa kovasti, sillä pari sormiruokailua koskevaa juttua on päässyt top kymppiin. Ällös huoli, uudet lounaskuvaukset ovat mielessä ja tulossa sitten kun lomailulta joutaa. Tällä kertaa lautanen ei olekaan pelkkää rekvisiittaa! 


Ristiäiskutsu

Simppeli ristiäiskutsu.


Sormiruokailijan pannukakku

Pannukakkua syötiin viimeksi tänään aamupalalla puuron kanssa. 


Tein pipan!

Viimein sain kaivettua ompelukoneen rakkaan tönömme perimmäisestä nurkasta ja tein parissa illassa tiimipipot meidän perheelle. Tällä hetkellä työn alla on vaunutumput Juniorille. 


Tv-tärppi: Outlander-matkantekijä

Hypetin Diana Gabaldonin kirjasarjaan perustuvaa televisio-ohjelmaa kaikille, jotka jaksoivat kuunnella. Täytyy kyllä myöntää, että sarja on ollut hienoinen pettymys kirjoihin verrattuna, mutta aioin joka jakson katsoa. Skottimurre on vaan niin ihana<3

Gluteeniton mutakakku

Helppo herkku keliakiasta kärsiville. 

Kuinkas sitten kävikään?

Tilannepäivitys, kun Kerttua kävi päivystyksessä ja lääkäri totesi korvatulehduksen molemmista korvista.

Viikon naurut 4

Iso ikävä mummoa ja pientä hupsuttelua lasten kanssa.

Lapsi & aurinko

Käytiin lasten kanssa ruokkimassa kanoja.

Tein pipan!

Tai itseasiassa tein neljä pipaa, jokaiselle perheenjäsenelle omansa! Ollaan oikea team pilkut! Tälläinen täysin ompelutaidotonkin osasi, kun oli kuvalliset selkeät ohjeet. En ole siis ikinä ommellut laukkua kummallisempaan ja viimeinen onnistuneempi ompelutyö oli vuonna kivi ja nakki talouskoulussa. Tein silloin tyynyliinan... Ohje pipoihin löytyy Kodin Kuvalehden sivuilta. 

Seuraavaa projektia olen jo miettinyt. Trikoovaatteiden ompeleminen kiinnostaisi, mutta mitenköhän se onnistuu halppis ompelukoneella? Jos olisin varma, että innostus jatkuu, voisin saumuriin sijoittaa, mutta joululahjaksi saamani ompelukone kerkesi viettää pari vuotta kaapissa ennen kuin otin käyttöön.

Juniorille nakki napsahti ja joutui äidin malliksi. 

 

Hyvin pysyi paikallaan.

Viikon naurut 4

Viime aikoina ei olla hykerrelty naurusta vaan menty kyynel silmäkulmassa eteenpäin. Mummoni lähti paremmille marjamaille pari viikkoa sitten. Pitkän välimatkan takia ei oltu mummon kanssa edes viikottain tekemisissä ja tuntuu, että en ole vieläkään sisäistänyt, että olen ihan mummoton. Eihän tässä pitänyt näin käydä. Meidän mummo oli supermummo, alle seitsemänkymppinen tehopakkaus, jolla oli kylän komeimmat kukat ja jolta olisin halunnut oppia vielä paljon.

Vaikka surua ei voi verrata, tuntuu hölmöltä "mainostaa" omaa menetystään. Äitini menetti oman äitinsä, siskot ainoan heidän elämässään mukana olleen isovanhemman, tädit palan tukiverkkoaan ja nuorilla serkkuilla on ainoastaan häilyvät muistikuvat mummosta, jolla oli aina pakastimessa jäätelöä tai namuja siinä tietyssä kaapissa. Imperfektin käyttäminen mummosta puhuttaessa näyttää ja tuntuu vielä todella hassulta ja välillä mielessä pyörii todella oleelliset kysymykset, kuten: "Kuka nyt neuloo miun lapaset?". 


Mutta tosiaan, on meillä myös hymyilty ja hihitelty. Tämä tapahtui noin kolmisen viikkoa sitten, kun olin keittiössä tyhjentämässä tiskikonetta ja jätin rakkaat riiviöt hetkeksi kaksin. Yhtäkkiä kuuluu Kertun huuto:

"Äitiiii, katooo. Dopsilla on mekko päällä!" 

Sormiruokailijan kesäkurpitsa & kirsikkatomaatit

Kahden alle kolmevuotiaan kanssa mikään ei ole yhtä ihanaa kuin uuniruuat. Ruuan kypsyessä itsestään, voi samalla vahtia juuri konttaamaan oppineen herran liikkeitä ja värittää prinsessakuvia esikoisen kanssa. Kesäkurpitsa on meidän herran suosikkia ja uunissa kypsyneet kirsikkatomaatit eivät aiheuta iho-oireita kypsentämättömän tomaatin tavoin.


2 kesäkurpitsaa
5 kirsikkatomaattia
1 rkl öljyä


Huuhtele ja kuori kesäkurpitsa. Leikkaa kesäkurpitsa lohkoiksi ja laita uunivuokaan. Halkaise kirsikkatomaatit ja sekoita kesäkurpitsojen kanssa. Sekoita öljy kasviksiin. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.