Samalla reissulla kannustettiin veljen hevosta raveissa. Juoksi hienosti nelossijan, viimeistä suoraa lukuunottamatta oli ihan kärkikahinoissa! Roger löi vetoa sijoituksesta. Hyvä kun penkillä pysyin, niin kovasti jännitti. Voitosta olisi tullut mukava summa shoppailurahaa.
Maanantaina sitten "pääsin" uudestaan Savon seudulle, kun lähdettiin viemään siskokultaa opiskelupaikkakunnalle. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen kesäkuussa, kun sisko lähti ulkomaille. Sisko tuli takaisin vanhempien varastohuoneeseen ja minä jatkoin kirjoittamista. Halusin jatkaa lempireseptien ja muiden höpöhöpöjuttujen muistiin laittamista.
En vielä sitä tajua, mutta on arki varmasti erilaista, kun toista ei voi soittaa paikalle pelastamaan arjen kaaokselta. Lisäkädet kauppareissuilla tai kirpputorikierroksilla ovat olleet tarpeen ja siskoa tulee hirmuinen ikävä. Naurettava huoli toisen pärjäämisestä vieraalla paikkakunnalla jyllää mahanpohjassa, vaikka enemmän olen huolissani omasta pärjäämisestäni. Luotettava lapsenvahti meni ja lähti melkein 200 kilometrin päähän. KIITTI VAAN. :D
Neidiltä kysyin: "mitä nyt tehdään, kun täti muuttaa pois?". Toteava vastaus kuului: "lumiukko".Vielä on liikaa pakkasta, mutta heti kun lauhtuu tehdään iso ja komea lumiukko. Mitäköhän loppuviikko tuo tullessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti