Villi viikonloppu

Perjantaina siskokulta täytti pyöreitä vuosia ja pääsi samalle vuosikymmenelle ihanan isosiskonsa kanssa. Enää ei tarvitse popin (paikallisen kuppilan) ovella keskustella anella sisäänpääsystä. Onneksi meillä on vielä Ilona, johon ikäraja on 22 vuotta, jos baari-illan jännitysmomenttia tulee ikävä.

Laitettiin Rogerin kanssa lapset nukkumaan ja lähdettiin baanalle. Ei siis jätetty lapsia kahdestaan selviytymään vaan anoppi tuli pienten unta valvomaan. Ollaan viimeksi oltu Rogerin kanssa yhdessä humpilla marraskuussa 2013 ja nyt heti perään viime viikolla. 

Oli kyllä huippu kiva ilta ja muisto säilyy pitkään. Tai ainakin arpi jää. Poltin nimittäin hiuksia kihartaessa pikkurillin kokoisen jäljen otsaan. Kuulemma nyt näkyy se otsassa kasvava tatti kunnolla... Minun piti ottaa paljon noloja kuvia (siskosta) ja esitellä niitä täällä. Mutta enhän muistanut, kun oli kiire pitää hauskaa. 

Satakunnan vahvistus eli serkkupoika yritti etsiä oman elämänsä tuhkimoa sovittelemalla minulta lainattua korkokenkää nättien tyttöjen jalkoihin. Veti myös mielettömän hyvin karaokessa Lemon treen. Jo sillä lauluvedolla olisi kyllä prinsessan pitänyt löytyä. Siskoa yritti yksi kaverini kihistellä. Ei poikaa lykästänyt ja kotimatkalla vielä kaatui ja mursi jalkansa. Karma iski.

Illan hiljainen hetki koettiin, kun kuultiin huonoja uutisia rakkaan sukulaisen terveydentilasta. Mutta kuten Roger aina sanoo: "maailmassa ei ole mitään niin paljon kuin toteutumattomia murheita". Murehditaan sitten lisää kun kuullaan enemmän.

Oli kyllä hauska ilta ja ihanaa vaihtelua sille tutulle ikävystyttävälle arjelle. Mutta ei tämä mamma jaksaisi joka viikonloppu kreisibailata, olen liian vanha. Nautin liikaa hiljaisista illoista kirjan, Netflixin tai tietokoneen ääressä. 

Koska kuvia on oltava! 

Siskolle tekemäni kakut jäivät kuvaamatta, kun jotkut rohmut olivat kerenneet niitä aloitella ennen kuin lasten kanssa kerettiin paikalle. Joten tässä kuva JussiPetterille tehdystä kakusta vuosien takaa.