Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala on kirjoittanut oppaan siitä kuinka kasvatusoppaita ei pitäisi tarvita. Tarvitaan vain järkevä suhde lapseen. Rantala on kirjoittanut perheensä todellisesta sunnuntaista ja kirjan jokainen luku alkaa todenmukaisella perhe-elämän kriisillä. Mistä on kysymys, kun lapsi vastustaa vanhemman lähtöä tai kun lapset eivät nuku? Kirja tarjoaa pohdintoja, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla, mutta samalla korostaa, että teoriat ovat aina vain teorioita. Kasvatusoppaiden kirjoittajat ovat meille merkityksettömien ihmisten näkemyksiä lapsen kasvattamisesta.
Kirjoittajasta sain symppaattisen kuvan; ruuhkavuosien kanssa taiteilevasta äidistä, jonka lapset eivät aina tottele, vaikka äidillä olisikin perheterapeutin tutkinto. Kirja oli viihdyttä, helppolukuinen opas, mutta mikä tärkeintä: sai ajattelemaan. Miksi toivon lapselta tiettyä käytöstä? Kuuntelenko minä lapsen omaa tahtoa? Kysynkö minä mitä lapsi ajattelee? Perustelenko miksi haluan tietyn asian tapahtuvan tietyllä tavalla? Ja juu, tykkäsin kirjasta kovasti ja mietin pitäisikö lukea vielä toisenkin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti