Entä jos joulu vähän ärsyttää?

Rakastan jouluvalmisteluita, koristeita ja kynttilöitä, mutta itse joulupyhät ahdistavat. Televiosta tulee ainaiset perinteiset jouluohjelmat, jotka on katsottu jo kymmenenä edellisenä vuotena, joka paikassa pitäisi käydä ja tietokoneeseen ja kännykkään ei saa missään tapauksessa koskea, kun joka hereillä oleva hetki täytyy olla laatuaikaa miehen ja lasten kanssa. Ja mistään ei saa valittaa tai olla eri mieltä, kun Afrikassa on nälkä ja kaikilla suomalaisilla ei ole ollut sähköä 1,5 vuoteen. Ja jouluaattoon on pakko änkeä niin paljon ohjelmaa, että ei kerkeä edes kissaa välissä sanoa. Ja suklaansyöntiä ei pysty lopettamaan ennen kuin naama on täynnä kukkasia ja housut kiristävät. Mahtuu jouluun myös ihania hetkiä, mutta välillä perinteet ja tavat ärsyttävät. Ja eihän niitä perinteitä ja tapoja olisi pakko noudattaa, mutta silti tuntuu, että on. 

Paras yhteiskuva meistä kolmesta. :D

Tänä jouluna parasta oli ehdottomasti rauhallinen jouluaattoaamu. Katsottiin lastenohjelmia, intoiltiin tonttujen tuomia ensimmäisiä isoja paketteja, koristeltiin kuusta ja valmistettiin uuniriisipuuroa. Rauhallista ja leppoisaa, siitä minä tykkäsin. En myöskään pannut pahakseni, kun joulupäivänä kehäkolmosen sisäpuolella asuva ystäväni tuli käymään ja päästiin keskustelemaan sivistyneesti (=juoruilemaan) rauhassa, kun Roger kävi ruokkimassa ammut Kertun kanssa.

Kuumeinen tonttu.

 Kyllähän meillä myös sattui ja tapahtui jouluna. Rassukka Orvo oli kuumeessa, mutta yllättävän reipas pikkumies oli mukana joulutouhuissa. Uhma ei joulurauhaa nähtävästi tunne, vaan Kertun kanssa vängättiin pukeutumisesta samalla tavalla kuin arkenakin. Joulupukki oli maistellut vähän liikaa ilolientä ja sukulaismiehen piti tahallaan kiusata 3-vuotiasta, jonka johdosta minulle nousi komea fallos otsaan sykkimään. Purin kiukkuni aikuismaisesti valittamalla Rogerille lahjasta. Tavaravuoren kuljettaminen edestakaisin tuntui hieman tympeältä ja Tapaninpäivän reissaaminen sukulaisissa täysin turhalta, kun toisessa paikassa on yhtä lämmin vastaanotto kuin Frozenin Elsan jäälinnassa. 

Ehkä vähän innoissaan.

Ensi vuonna jouluaatto sattuu lauantaille, joten vahva veikkaus on, että pysytään kotona ja meille saa tulla kylään. Vaikka tämä vaihtoehto tarkoittaa, että meidän pitää ensimmäistä kertaa kokata jouluruokaa ja paistaa kinkku! Onneksi Saarioisella on äitien tekemään ruokaa, jos ei jaksa venyä ja paukkua.