torstai 20. marraskuuta 2014

Hitaasti lämpiävä

Kun ukki toi sen mukanaan:


Voi vittu.
Se narisee. Rogerin mukaan jokainen narahdus on tuttu, mutta millä tavalla se on muka hyvä? 
Väärän värinen, kellertävä. Olisi edes valkoinen tai musta.
Vaarallinenhan se ainakin on. Uskallankohan jättää lapset sen kanssa ilman vahtimista. 
Vähän tuollainen nuhjuisen oloinen, paljonkohan uudistaminen maksaisi? Varmaan miljoonan ja vähän päälle. Eikös noita muualtakin saisi. Sellaisia kauniita ja vaivattomia.
Ei sovi minun suunnitelmiin, olin ajatellut jotain ihan muuta.
On vielä vanhanaikainenkin. Tekeekö tuolla nyt mitään...



Parin päivän päästä:


Sehän liikkuu mukavasti. 
Tulee toimeen ruokapöydän kanssa, molemmat ovat sellaisia keltaisen sorttisia. 
Noh onhan se ihan kauniin muotoinen ja erilainen kuin muut näkemäni. 
Ei se alunperin ole tullut ukille tietämättä, tilattu jostain on. Mittatilaustyötä siis.
Raukka näyttää yksinäiseltä, tarvitsee viltin kaveriksi. Tai lampaan taljan. Millä tavalla viltin saisi siihen nätisti, että pysyisikin ja lämmittäisi mukavasti.
Perinteet kunniaan, onko kaiken pakko olla IKEASTA. 
Hmm vauva tykkää.
Kyllä minä taidan lämmetä tälle. Kehtaankohan myöntää motkotuksen jälkeen...

Ja niin meille tuli kiikkutuoli. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti