Uudet tuulet puhaltaa

Edellisten kahden vuoden aikana olen muuttunut rennommaksi. Enää en tuskastu, jos suunnitelmat muuttuvat vaan minulla on yleensä plan B ja C takataskussa varalta. Onko kotiäitiys ja lasten kanssa eläminen muuttanut minua rennommaksi vai olenko liian vanha nipottamaan ihan joka asiasta. Tämä ei tarkoita sitä, etten tuskastu perheen miehiin kun juhlapäivän aamuna on aidantekotalkoot. Roger kyllä kuulee motkotusta, jos jättää tiskikoneen täyttämättä tai maitopurkit pöydälle, mutta samanlaista maailman tuskaa en enää tunne, jos joku asia muuttuu yllättäen tai lapsi haluaakin itse päättää kerhopäivänä vaatteensa.  

Vielä eilen aamusta olin siinä uskossa, että tänään juhlitaan vappua nelistään munkkeja paistaen ja grillaten. Yllättäen mummo ja ukki ottivat Kertun mukaan vappureissulle ja tällä hetkellä neiti nauttii auringon paisteesta 600 kilometrin päässä. Nähtävästi reissuun lähtö valmistautumatta ei traumatisoinut tyttöä. Eilen nauroi kihertäen kun kuuli pääsevänsä seikkailemaan - tosin jouduin tarkentamaan, että tällä kertaa ei pääse Portugaliin vaan vain Satakuntaan asti. 

Kertun lähtiessä reissuun ajattelin, että tehdään Orvon kanssa meidän vakituinen pyörälenkki ennen kuin Rogeri pääsee töistä munkkeja paistamaan, mutta kummityttö tulikin hoitoon. Isänsä lähti hakemaan meille pieniä vasikoita. Yllättäen ne oli pakko hakea juurikin vappuaattona... Muksuista on kivasti seuraa toisilleen, kun ikäeroa ei ole kuin muutama kuukausi. Sain molemmat jopa päiväunille! 

Työkuviotkin ovat muuttuneet tänä keväänä useamman kerran. Alun perin minun piti palata töihin syksyllä. Sitten päädyinkin toiseen ratkaisuun ja olin palaamassa töihin jo toukokuun alusta. Pari viikkoa sitten tapahtui seuraava jännäkäänne ja vaihdoinkin työpaikkaa! Uusi työ alkaa koulutuksella toukokuussa ja olen innoissani. Mutta nyt pieni herra huutelee pinnasängystään, joten:

 

Hyvää vappua!